Täällä pohjantähden alla

TÄÄLLÄ POHJANTÄHDEN ALLA
Muutokset 1800-luvun lopulta lähelle itsenäisyytemme alkupäiviä muodostavat sen keskeisen ajanjakson, jota Väinö Linnan vuosina 1959-1962 valmistunut romaanitrilogia Täällä Pohjantähden alla kuvaa. Edvin Laine ohjasi aiheesta kaksi elokuvaa vuosina 1968 ja 1970. Täällä Pohjantähden alla on klassikko alallaan, joten on selvää, että sen uusintaversioon liittyy monia odotuksia.

Timo Koivusalon näkökulmassa seurataan pääosin entistä kerrontatapaa, mutta aiempia sovituksia hieman realistisemmin sävyin. Tarinan myötä ollaan 1980-luvun Etelä-Hämeessä, Pentinkulman kylässä, jossa Jussi ( Risto Tuorila) saa rovastilta luvan raivata suota ja rakentaa siihen torpan. Tästä paikasta muodostuu Koskela. Myöhemmin torpan elämä laajenee ja Jussille ja Alma-vaimolle ( Ritva Jalonen) syntyy esikoispoika Akseli Johannes.

Paikkakunnalle saapuu uusi kirkkoherra Salpakari ( Hannu-Pekka Björkman), joka jatkaa Jussin vuokrasopimusta, mutta muuttaa sen väliaikaiseksi. Hänen vaimonsa (Jonna Järnefelt) saapuu myös ja ajaa kansallisen herätyksen asia, kerää adressia isänmaallisen toiminnan puolesta ja pitää myös huolen siitä, että Jussin taksvärkkipäivät lisääntyvät. Halme ( Heikki Nousiainen) puhuu vakuuttavasti kansakoulun avajaisissa ja perustaa myöhemmin työväenyhdistyksen.

Toivosta tuskaan

Kerronnan taitekohdaksi muodostuu Laurilan ( Tomi Salmela) ja hänen perheensä häätö. Tämä yksittäinen tapahtuma on selkeä alku yhteiskunnallisten tilanteiden ja olosuhteiden kärjistymiselle. Akseli ( Ilkka Koivula) saa kokea ajan epävarmuuden ja tulevan kumouksen hetket, kun yleiset ristiriidat johtavat aina kansalaissotaan saakka. Sitä ennen hän menee naimisiin Elinan ( Vera Kiiskinen) kanssa.

Linnan kansallisen murroksen henkeä ainutlaatuisella tavalla valaiseva teksti on luonnollisesti se tukijalka, johon elokuva perustuu. Elokuvan alkuosa on toivoa täynnä olevaa kehityksen ja tulevaisuuden uskon kuvausta, joka sittemmin vaihtuu julman todellisuuden läpivalaisuksi. Kohtaukset seuraavat toisiaan jatkuvalla syötöllä. Samalla aineiston tulkinnan kokonaisote muuntuu aiempaa epävarmemmaksi.

Koivusalon elokuvan dramaturgiset vaikeudet liittyvät ennen kaikkea aineiston laajuuteen ja siihen, mitä asioita milloinkin halutaan painottaa. Aineisto puhuttelee itsessään, mutta sen järjestäminen vaatii laajempaa dramaattista kaarta kuin mitä nyt on tarjolla. Teatraalisuus ja näyttelijäkeskeisyys olivat Laineen ohjausten tunnusmerkkejä ja näin on myös Koivusalon version kohdalla.

Vahvat roolit

Risto Tuorila tuo esiin jäyhän suomalaismiehen muotokuvan. Ilkka Koivula tuo mukaan ahdistusta ja myöhemmin yhä viiltävämmiksi käyviä kokemuksia. Vera Kiiskinen on herkkä Elina. Hannu-Pekka Björkman esittää ymmärtäväistä kirkkoherraa ja Jonna Järnefelt on hänen terävästi tilanteita johdatteleva vaimonsa. Heikki Nousiainen Halmeena ja Esko Roine Kivivuorena tuovat mukaan rauhallisuutta. Tomi Salmela tulkitsee Laurilaa kiihkeästi ja Elena Leeve nähdään hänen omaperäisenä tyttärenään. Elokuvassa näyttäytyvät myös Jyväskylän kaupunginteatterin Matti Hakulinen ja Maritta Viitamäki.

Koivusalon Täällä Pohjantähden alla on kokonaisuutena kohtuullinen suoritus. Vieläkin rohkeampaa tyylittelyä olisi tarvittu, jotta pystyttäisiin kehittämään puhtaasti uutta näkemystä. Siihen Linnan teksti antaa hyvän pohjan ja luo itsessään myös moninaisia uuden tulkinnan mahdollisuuksia, joiden avara hyödyntäminen toisi tälle ja laajemmin kotimaiselle elokuvalle erilaista sytykettä.

Ohjaus: Timo Koivusalo. Rooleissa: Ilkka Koivula, Risto Tuorila, Vera Kiiskinen, Ritva Jalonen, Heikki Nousiainen, Tomi Salmela. Tyylilaji: draama (K13).

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.