TIINA LEHIKOINEN - Isoympyräkatu.

TIINA LEHIKOINEN

Isoympyräkatu.

Poesia 2011. 103 s.
Tamperelaisen Tiina Lehikoisen (s.1982) kolmas teos Isoympyräkatu on nimetty aforismikokoelmaksi, vaikka sen varsinainen ydin on lyriikan puolella. Toisaalta rajankäynti aforismin ja runon välillä on veteen piirretty viiva.

Isoympyräkatu koostuu kirjavasta aineistosta, henkilökohtaisista merkinnöistä aina historiallisen kommentaarin ( Augustin Ehrensvärdille) suuntaan.

Oleellista on kuitenkin runoilijan suhde ilmiömaailmaan, sen ainutkertaisuuteen suhteessa tiedon ja tietämisen yksiselitteisyyteen, ihmisen vimmaan lokeroida elämysmaailma kuolleen tiedon piiriin. Fenomenologia on tässä tärkeä tarkastelukulma runon mahdollisuuksiin kumota tuo jähmettyneen tietämisen harha.

Ajatuksen kotipaikka voi löytyä mitä yllättävimmistä suunnista ja yhteyksistä. Lehikoisen kirjan runot ovat siinä mielessä aforismeja, mietekirjan lyyrisiä lisälehtiä, että ne kuvailevat paitsi havaintoa myös liikettä, tulemista, todellisuuden tapahtumista ja sukeutumista yllättävissä yhteyksissä.

Ihmissuhderuno voi sisältää pelkistetyn tilannekuvan niin kuin modernissa 1960-luvun ranskalaisessa elokuvassa. Lukija voi kuvitella päähenkilöt tähän: "Katso: ja minä: sinua: sinussa: minua: aina."

Intiimi tapahtuma koskettaa välttämättömyydellään kuin lähikuvassa.

Intiimissä otteessa Lehikoinen onkin parhaimmillaan: "Kaivo on pohjaton. Siellä ei ole tilaa.// Hänessä hengittävät epätoivo ja levottomuus./ Sukellat, sydän pumppaa/ luumunkiviä,/ olet puoleksi vettä, et vedestä tullut."

Parhaimmillaan intiimiys voi olla humaania ja poliittista kuten Marguerite Duras on osoittanut.