TIMES OF GRACE - The Hymn of a Broken Man

TIMES OF GRACE

The Hymn of a Broken Man

Roadrunner
Times of Gracen debyyttialbumia on kypsytelty pitkään. Pääbändinsä Killswitch Engagen kitaristi, säveltäjä ja tuottajaguru Adam Dutkiewicz joutui vuonna 2007 jättäytymään pois orkesterin Euroopan-kiertueelta jatkuvien selkävaivojensa takia. Sairaalansängyssä maatessaan hän aloitti sävellystyön tälle levylle ja kutsui projektiin mukaan Killswitch Engagessa vuoteen 2002 asti laulaneen Jesse Leachin. The Hymn of a Broken Manin luulisi olevan kuin tilaustyönä tehdyn Killswitch Engagen vanhemman materiaalin faneille.

Times of Gracen luvattiin ennakkotiedoissa ja haastatteluissa poikkeavan radikaalisti Killswitch Engagen ulosannista. Ilmoille heitetyt kuvaukset rockin, metallin, popin ja maalailevan kenkiintuijottelun liitosta eivät valitettavasti pidä lainkaan paikkaansa. Neroksikin kehuttu Dutkiewicz osaa näköjään vain yhden tempun täydellisesti. The Hymn of a Broken Man on nimittäin aivan samaa melodisiin kertosäkeisiin ja nykiviin metalliriffeihin luottavaa metalcorea, jota pääbändinsä on suoltanut ilmoille jo reippaat kymmenen vuotta. Mitenkään hänen varmasti kivuliaita selkävaivojaan väheksymättä, niin levystä jää tunnelma ja kuva hyvin menestyneen muusikon turhanpäiväisestä kitinästä pikkuasioista. Huonojen fiilisten purkaminen taiteeseen on yleensä se parhaan lopputuloksen tuottava konsepti. Rikkinäisen miehen hymni vaan soi valitettavan vaisuna.

Levyn olisi hyvin voinut julkaista myös Killswitch Engagen tuotoksena.

Parissa akustisvoittoisessa raidassa taustalla väijyviä blues-sävyjä lukuunottamatta mitään radikaalia eroa pääbändin tuotoksiin ei ole tarjolla. Jesse Leachin vokaaleja kuuntelee mielellään. Hänen rääkymisessään ja puhtaassa ulosannissaan on ainakin nykyiseen Killswitch Engage -vokalistiin Howard Jonesiin verrattuna paljon enemmän tunnetta mukana. Ajoittain autotunella kohdilleen korjatut puhtaat laulut kummastuttavat. Leach osaa ilman moista paranteluakin laulaa tarpeeksi hyvin. Jos kyseessä on vain tyylikeino, niin se on varsin mauton sellainen.

Vaikka kappalemateriaali mitäänsanomatonta onkin, niin Dutkiewicz ansaitsee kehut levyn tuotannosta ja siitä että on soittanut kaikki instrumentit itse. Mieleen hiipii väkisinkin ajatus, että pitäisikö herran tulevaisuudessa vain keskittyä tuottamaan ja viilaamaan muiden orkestereiden levyjen soundeja kohdilleen. Ennalta-arvattavat kappaleet eivät tällä levyllä muodosta minkäänlaista sujuvasti eteenpäin soljuvaa kokonaisuutta. Ne koostuvat vain toisiinsa liitetyistä osista, jotka eivät kommunikoi keskenään millään tasolla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.