Taavettilan riihi-iltamat täytti 10 vuotta: Keskiviikon konsertissa kohtasivat etnofuturismi, jazz ja udmurtialaiset perinteet

Olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Se on ensimmäinen ja viimeinen ajatukseni, kun kävelen kesäillassa Jyväskylän Seminaarinmäen kupeessa sijaitsevaan Taavettilan vanhaan riiheen ja konsertin jälkeen sieltä pois.

1700-luvun lopulla rakennettu talo on Jyväskylän keskusta-alueen vanhin. Yliopiston kupeessa se on seissyt vuodesta 1836, pitkään tyhjillään. Viimeiset 10 vuotta Kulttuuriyhdistys Karkee on järjestänyt siellä kansanmusiikkipainotteisia Riihi-iltamia.

Keskiviikkoiltana noin 60-paikkainen riihi ei ole ääriään myöten täynnä, mutta tunnelma on tiivis. Pian hirsiseinien sisällä esiintyy The Mystic Revelation of Teppo Repo.

Inkerinsuomalaisesta paimensoittaja Teppo Revosta (1886–1962) inspiroitunut kokoonpano yhdistää musiikissaan muun muassa etnofuturismia, suomalais-ugrilaista kansanperinnettä ja jazzia. Mukana ovat basisti Eero Tikkanen, saksofonisti Otto Eskelinen ja perkussionisti Arwi Lind.

Yhtye on julkaissut kolme levyä, jotka sisältävät sekä Revon että bändiläisten omia sävellyksiä. Joukossa on kappaleita kuten Mannerheim in Japan, Rangon mailla sekä Suomi100 -blues. Heinäkuussa yhtye tuli toiseksi Kaustisen kansanmusiikkijuhlien Konsta Jylhä -kilpailussa. Omien keikkojensa lisäksi bändi soittaa Joose Keskitalon taustayhtyeenä.

– Soitimme aluksi Eeron kanssa Tepon musiikkia ihan vain huvikseen. Sitten tajusimme, että se kuulostaa aika hyvältä ja päätimme perustaa bändin, Eskelinen kertoo.

–Aluksi mukana oli paljon elektroniikkaa, mutta meininki on muuttunut.

 

Riihessä elektroniikasta ei ole tietoakaan, lukuun ottamatta sivupenkillä jököttävää vanhaa kasettinauhuria. Sitäkään ei tahdo huomata, sillä keikalla katse kiinnittyy lähinnä lavan keskellä seisovaan suureen hirsisoittimeen.

Haapapuusta rakennettu perkussiosoitin on Eskelisen soitinrakentaja-isän Paavo Eskelisen käsialaa. Alunperin vastaavia soittimia on käytetty Venäjän Udmurtiassa kylien väliseen kommunikointiin.

– Soitin on saattanut sijaita vaikka vuoren päällä, ja sillä on lähetetty merkkejä viereiseen kylään, kertoo udmurtialainen Zhon Zhon Sandyr soitinta ihmettelevälle yleisölle.

Sandyrin kertomus vie suoraan keikan ytimeen. Basisti Eero Tikkanen ei päässyt paikalle, mutta Eskelinen ja Lind ovat saaneet Tikkasen korvaajaksi suomalais-udmurtialaisen seurueen.

Muun muassa taitelijoista ja shamaanista koostuva ryhmä on viettänyt keikkaa edeltävän viikonlopun taide-symposiumissa Nuuksion kansallispuiston metsissä.

– Siellä kuuntelimme metsän ääniä ja teimme musiikkia metsän antimilla kuten oksilla. Lisäksi käytimme toki omaa kehoamme. Se oli kuin meditaatiota, mutta ennen kaikkea herkistimme kuuloaistimme, Eskelinen kertoo.

Metsäleirillä syntyi myös yksi illan ohjelmanumeroista.

 

Epämääräisiin kansallispukuihin, luontokappaleisiin, päähineisiin ja aurinkolaseihin pukeutunut joukko asettuu lattialle istumaan ja peittää silmänsä. Pitkän hiljaisuuden jälkeen alkaa muun muassa ajopuukanteleesta ja savisesta astiahuilusta lähtevä musiikki. Välillä joukko yltyy luontoääniä muistuttavaan laulantaan.

Esitys on sekä rauhoittavaa että hämmentävää seurattavaa, ja saa katsojan pohtimaan, kuinka tosissaan kokoonpano oikein on. Ennen esityksen alkua se on esitellyt itsensä etnofuturistisena mutanttiorkesterina.

Otto Eskelinen ja Arwi Lind naurahtavat.

– Hyvä kysymys. Kyllä me olemme ihan tosissaan, mutta huumorilla on iso rooli, kaksikko sanoo.

Eskelinen on käynyt useasti tutustumassa Udmurtian taidemaailmaan. Aito kiinnostus paikalliseen kulttuuriin välittyy. Mistään kummelihuumorista ei siis ole kyse.

– On hienoa olla siinä rajoilla, että ihmiset eivät ihan tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa kuukauden tarjousjakso alla olevasta linkistä. Saat käyttöösi kaikki digipalvelumme sekä näköislehden.

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .