Taide kiertoon – Galleria Patina

Taide kiertoon 6.2.2013 saakka.

Galleria Patinan Taide kiertoon -myyntinäyttely syntyi tarpeesta. Mitä tehdä, kun kotona on taidetta, joka ei mahdu tai muuten sovi seinille, ja siitä haluaisi päästä eroon? Näyttely koottiin teoksista, joita niiden omistajat haluavat myydä eteenpäin. Tarjotuista teoksista näyttelytyöt valitsi kuvataidekriitikko Hannu Castrén, joka painotti keskisuomalaista, tunnettujen taiteilijoiden tekemää, hyvätasoista taidetta.

Odotin komeroiden perukoilta löytyvän vähän toisenlaisia töitä. Kuvittelin nimittäin, että myynnissä olisi erityisesti grafiikkaa ja uudempia teoksia. Kodit ja komerot ovat varsin erilaisia, totean katsellessani valtavaa Ulla Virran Punainen mylly -maalausta (1979).

Olin utelias näkemään, millaisesta taiteesta ihmiset haluavat päästä eroon, mutta huomaan pian, ettei näyttelyssä ole erityisen vaikeasti kotiin soviteltavaa taidetta. Esillä on paljon maisemia ja luontokuvia. Keskisuomalaisuuden painotus näkyy esimerkiksi Urho Lehtisen, Joonas Heiskan ja Vappu Heiskan teoksissa.

Vappu Heiskan no. 4 Kevään huntuja (1972) tuo mieleen kiinalaiset rullalta avautuvat maisemat. Sen vieressä Virpi Vanaksen Marjoja on pelkkää väriä; punaoranssin syksyinen metsänpohja on yhtä syvästi suomalainen kuin Heiskan mustavalkoiset koivunrungot. Upeat teokset palauttavat uteliaisuuden tarinoihin teosten takana. Miksi juuri nämä ovat päätyneet myyntiin? Mitä tapahtuu teoksille, jos kukaan ei osta niitä?

Myyntihintoja määritellyt Castrén kertoo, että moni omistaja antoi itse teokselle hintahaitarin. Halukkaat voivat vielä neuvotella hinnoista myyjien kanssa. Hintoja ei kuitenkaan haluttu painaa kirpputoritasolle, josta myyjälle ei jää juuri mitään käteen.

Taideteosten arvo tuntuu kiinnostavan. Ehkä kyse on Antiikkia, Antiikkia -tyyppisten TV-ohjelmien ja lehtijuttujen yleistymisestä – vuosikymmeniä kotiseinällä ollut teos alkaa näyttää arvokkaalta, kun sille saa hinta-arvion asiantuntijalta.

Taide kiertoon -näyttely toimiikin eräänlaisena mittarina. Jos kotoa löytyy Urho Lehtisen maisemamaalaus tai Onni Kososen teos 1970-luvulta, vastaavan hintaa voi käydä katsomassa näyttelyssä.

Projekti on mielenkiintoinen keino tehdä taiteesta yhteisesti arvokasta. Kun joku ei pysty tai halua sitä enää luonaan säilyttää, hän ojentaa teoksen eteenpäin: löytyisikö joku toinen, joka huolehtisi tästä seuraavat vuodet tai vuosikymmenet? Taide haluaa olla esillä, osana kotien arkista maisemaa.