Taiteilijaparin sydämellinen konsertti

Pop

Maarit ja Sami Hurmerinta

Poppari 8.6.2019

Lämmintä. Hellepäivän ilta Popparissa oli sitä, ja lämpöä tulvi myös lavalta kun Maarit Hurmerinta otti yleisön syleilyynsä.

Sen lisäksi että kuulimme Maaritin uusia lauluja ja ikihittejä, pääsimme myös osaksi Maaritin ja Samin, sekä koko perheen tarinaa. Maarit on sekä lauluissaan että spiikeissään samastuttava ja avoin, ja tämä kantaa yhteistä kokemusta.

Toki Maarit oli saman ongelman edessä kuin useimmat kestoartistit: uudet laulut eivät noin vain sytytä yleisöä roihuun, ja niinpä konsertin alkupuolen vallanneet tuoreet Sumuinen puutarha -albumin kappaleet saivat lähinnä kohteliaan vastaanoton.

Toinen setti oli sen sijaan tunnetuinta Maaritia, ja se iski sitten ihan kunnolla. Komeina bändisovituksina tutuiksi tulleet kappaleet toimivat myös näin, hyvin riisuttuina pianon ja Sami Hurmerinnan roots-suuntautuneen akustisen kitaran säestäminä versioina.

Yleisöä ei tarvinnut innostaa käyttämään käsiään, rytmitaputukset irtosivat ihan itsestään, ja samalla tavalla sytyttiin laulamaan. Laakson liljassa salillinen veisasi kuin oikea kuoro, studioon valmiina. Hymypoika, Lainaa vain, Tulitikku ja Jos tahdot tietää veivät kohti hurmioituneita encore-vaatimuksia.

Ylimääräiset sitten kruunasivat illan: taiteellisessa mielessä huippuna oli hyvin vaativa laulettava, yhtä aikaa progressiivinen, jazzillinen ja lattarisävyinen Tuskan tanssi, kollektiivisen elämöinnin huippu oli puolestaan Jäätelökesä, joka näytti ainakin kaikille lavan edessä tungeksineille olevan se paras kesäkappale.

Viime vuodet ovat Maaritille olleet isojen tunnusten aikaa (Musiikin valtionpalkinto vuonna 2015, taiteilijaeläke 2019). Tärkein innoitus työlle on kuitenkin 45 vuotta kestänyt yhteiselo Samin kanssa, se tuli tässäkin sydämellisessä konsertissa täysin selväksi.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .