Taiteilijoiden yhteistyö pakenee määritelmiä

Telinevoimistelua Jyväskylässä opiskellut Jukka Tarvainen valitsi tanssijan uran.

Mies ja nainen valkoisissa T-paidoissa liihottavat pitkin näyttämöä, vääntelevät kasvojaan, tempovat jäseniään ja toisiaan. Jukka Tarvainen, 29, ja Anna Estarriola, 27, esittävät tarkkoja määritelmiä pakenevaa esitystä The Happiest tanssiteatteri Hurjaruuthissa Helsingin Kaapelitehtaalla.

Estarriola valmistuu pian Kuvataideakatemiasta tila- ja aikataiteen osastolta taiteen maisteriksi, ja teos on hänen lopputyönsä. Teatterikorkeakoulussa tanssijan opintojaan viimeistelevä Tarvainen on omien sanojensa mukaan Estarriolan työkalu, vaikka tuotos onkin yhteisen prosessin tulos.

Vastaavanlainen kuva- ja tanssitaiteilijan yhteistyö on ainakin Suomessa harvinaista. Tanssijana Tarvainen on tottunut koreografien ohjaukseen, joiden hän kertoo keskittyvän enemmän eri liikelaatujen tietoiseen erottamiseen.

- Annan kanssa työskennellessä lähdimme kokeilemaan, mitä hänen tunnelmamielikuvistaan saa irti. Aluksi emme miettineet, miltä mikäkin näyttää, vaan reagoimme toistemme olemukseen niin kuin mieleen juolahti, Tarvainen kertoo.

Kahdeksan toisistaan eroavan osan kokonaisuus on rakennettu tällaisten kokeilujen pohjalta. Yksiselitteistä juonta ei ole, mutta esitys on mielikuvituksellinen.

Välillä kahdesta ihmisestä muodostuu kahdeksanraajainen monsteri, joka kieppuu näyttämöllä mahallaan, kontallaan tai kaksimetrisenä jalat ylös ja alas sojottaen. Näyttämöllä lentävät myös ihmisen eritteitä symboloivat taikinakimpaleet. Sitten ne katoavat hopeisen, liikkuvan peitteen alle, jonka kätköstä Estarriola ja Tarvainen ilmestyvät pukeutuakseen yhteiseen T-paitaan ja housuihin. Yhteen liimautuneina he aloittavat rytmikkään jumpan.

Instrumentaalimusiikin pätkät, esiintyjien puhumat lauseet ja hopeisella lavastepinnalla hohtava Anna Pölläsen valosuunnittelu tukevat esityksen jaksottumista.

» Lue lisää lauantain Keskisuomalaisesta