Tanssiarvio: Surrealistinen flamenco porautuu ihon alle

Kuopio Tanssii ja Soi

Israel Galván

FLA.CO.MEN

Esitys Kuopiossa 16.6.2017

Yksi asia on varmaa: en koskaan ole nähnyt tällaista flamencoa, yhtä itsetietoista ja teknisesti huikean taitavaa. Flamencoa, joka rohkeasti punoo traditioon uusia elementtejä siten, että mennyt ja nykyhetki kietoutuvat absurdiksi matkaksi.

Matkaksi – minne?

Jokaisen katsojan alitajuntaan, minne se mielen ja kehon kerroksissa suodattuu. Joillekin puolitoistatuntinen saattaa jäädä hämmennystä herättäväksi välähdykseksi, toisille se on käänteentekevä ja mullistava kokemus.

FLA.CO.MEN jakaantui kolmeen erilliseen fragmenttiin tai teokseen, joita perkussiot ja tiukka koputus nivoivat yhteen. Varsinaisten lyömäsoittimien lisäksi soittimina toimivat Israel Galvánin ja muusikoiden kehot.

Ensimmäiseksi näyttämöllä oli tanssija. Mustaa vaatetusta peitti suuri valkea esiliina. Kokki, teurastaja vai jotakin muuta?

Tanssijan koputus, käsistä ja esiliinasta syntyvä ääni sekoittuivat toisiinsa. Yhtäkkiä tanssija istui katsomon kaiteella, joi vettä ja liikkui lähemmäs yleisöä.

Jos joskus on nähnyt, kuinka monta erillistä piirrosta tarvitaan animaatiossa ilmaistun liikkeen kuvaamiseen, pääsee liki Israel Galvánin liikekieltä. Kädet, jalat, pää ja vartalo seuraavat hermoimpulsseja nopeudella, joita katse ei kykene poimimaan.

Muusikot saapuvat: kaksi laulajaa, yksi lyömäsoittaja, saksofonisti ja kitaristi. Sitten yksi, jonka käsissä viulu soi, välillä huilukin. Tanssijan tiukka koputus ja perkussioiden kumea rytmi, laulajien käheät äänet, saksofonin valitus ja kitaran kiihkeä sointi saavat ajan ja paikan katoamaan. Alun älyllisyys on kääntynyt vastakohdakseen: Israel Galván muusikoineen on kaivanut väylän ihon alle.

Body percussion ei ole uusi keksintö, ei myöskään lyömäsoittimien käyttö rytmin ja dramaturgisen kaaren rakennusaineina. Omintakeista ja uutta on tapa, jolla eri elementit yhdistyivät. Perinteisen flamencon ystävät hieraisivat epäilemättä silmiään, kun tanssijan ja muusikoiden raivokas polku kuljetti katsojat uusille kentille.

Lopuksi Galván heitti kliseisen flamencotanssijan asun ylleen. Punavalkoinen puku toi surrealistiseen kuvastoon uuden mausteen. Se todisti, että tinkimättömään taiteeseen mahtuu itseironiaa ja huumoria. Elämä on vakavaa leikkiä. Sitä on myös FLA.CO.MEN.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .