Tanssiteatteri Kramppi – Ei täällä voi olla miten vaan

Tanssiteatteri Kramppi on tehnyt Ilokiveen pienimuotoisen, noin 40-minuuttisen teoksen Ei täällä voi olla miten vaan. Seitsemän tanssijaa toimivat myös ohjaajina ja koreografeina.

Pelkistetyissä kohtauksissa kuvataan muun muassa ryhmäpainetta ja poikkeavien yksilöiden kohtaloa tai kohtelua. Esittelyn mukaan teemana kulkee suomalaisuus, kansallisidentiteetti ja muukalaisuus. Katsojan ei kuitenkaan tarvitse jumittua niihin.

Esityksestä näitä ilmiöitä ei välttämättä osaisi hakea ilman ennakkotietoa tai kultalusikoita, joita tanssijoilla on suussaan. Sen sijaan ryhmän ja yksilön suhde yleisesti tiivistyy paikoin hyvin toimiviksi, yksinkertaisiksi kuviksi.

Siitä voisi päätellä, että toiseuden kuin toiseuden voi pelkistää hyvin samankaltaisiin elementteihin, taiteessa ja ehkä muutenkin.

Samaa liikettä toistavat tanssijat ovat omiaan kuvaamaan yhteisoä tai yhteiskuntaa. Omia ratojaan toteuttavat saattavat jäädä yksin, vaikka pyrkisivät yhteyteen muiden kanssa.

Samojen liikkeiden kiireetön kehittäminen antaa teokseen miellyttävää levollisuutta. Kohtaukset eivät tyrkytä tarinaa, draamaa tai ratkaisuja, eikä katsojan tunteita pyritä heiluttelemaan.

Ajatukset saavat herätä rauhassa, kun vaikkapa yhden tanssijan liike alkaa poiketa muista, tai saksien kanssa tanssivat rajataan pienempään tilaan. Elämäntyylin poikkeaminen muun yhteiskunnan rytmistä, erilaisten ihmisten mukautuminen parisuhteeseen ja yhteisten myyttien ylläpitäminen ovat esimerkkejä aiheista, joita lienee lupa löytää esityksestä.

Kaikki ovat puhuttelevia ajatuksia, ja tutkittavissa myös maahanmuuttokysymysten valossa. Hirveän pitkälle esitys itse ei pohdinnoissaan mene. Jotkin kohtaukset ovat sen verran riisuttuja, että niihin kaipaisi joko tiivistystä tai jatkokehittelyä.

Tanssijat ovat taidoiltaan tasaisia, liikekieli yhtenäistä. Kukaan ei nouse erityisesti esiin, eikä soolorooleja jää kaipaamaankaan. Ei täällä voi olla miten vaan on esteettisesti konstailematon.

Musiikki on melko vähäeleistä, samoin asut. Valoilla tehdään paljon: varsinkin pimennyksillä on merkittävä rooli. Sympaattisuus ja fiksu huumori ovat esityksessä kohdallaan.

Koreografia, ohjaus ja tanssi: Emmi Arposalo, Katriina Huttunen, Marjukka Huttunen, Aapo Kahilainen, Sebastian López-Lehto, Atte Niittykangas, Maria Puustinen. Äänet: Teemu Iltola ja työryhmä. Valot: Jukka Väisänen ja työryhmä. Valojen ajo: Jukka Väisänen, Laura Nuutinen, Anssi Häkkinen. Työryhmässä myös: Elisa Keisanen, Katja Sallinen, Hannu Sompinmäki.