Tapani Bagge - Kummisedän hautajaiset, Max Manner - Demi-Sec, Seppo Jokinen - Kuka sellaista tekisi

TAPANI BAGGE

Kummisedän hautajaiset

Tammi 2008, 213 s.

Tapani Bagge loihtii kielellisesti erinomaisen ja luistavan kertomuksen Hämeenlinnan poliiseista ja pikkurikollisista. Menoa riittää, huumoria myös.

Bagge kuuluu niihin ammattilaisiin, jotka saivat oppinsa Jerry Cottoneista ja niitä toimittaneelta Seppo Tuiskulta. Liioittelun ja letkeän kielenkäytön ansiosta konnat muuttuvat likimain sympaattisiksi tai ainakin hauskoiksi, mikä irrottaa kerronnan kauas todellisuudesta.

Kuviot pyörivät moottoripyöräjengin, huumeiden ja avioliiton arjessa. Kaikki alkaa, kun muuan pikkunilkki löytää rahakassin, sitten räjähtää ja naispoliisi on kummissaan kummisetänsä poismenosta.

Juonessa riittää käänteitä, hämäläisessä syysmaisemassa ajetaan autoa, ammutaan ja rötöstellään muutenkin.

MAX MANNER

Demi-Sec

Minerva 2008, 303 s.

Rahtikoneen lentäjät tuovat Kolumbiasta kokaiinia Luxemburgiin, venäläiskonna ampuu Turussa poliisin ja pakenee maasta. Komisario Anna Mäen kesäloma alkaa ankeasti.

Sattumalta nuo sinänsä erilliset tapahtumat liittyvät toisiinsa, ja Mäki matkaa Luxemburgiin sisarensa kutsusta. Sattumalta hän näkee siellä poliisimurhaajan, ja sattumalta siskon mies on löytänyt kokaiinikätkön. Mäki tapaa erilaisia ihmisiä ja joutuu hengenvaaraan.

Kaikki tuntuu parodialta. Kirjan lauseet ovat kömpelöitä, samoin juoni. Ihmissuhdeongelmat jäävät pinnallisiksi, romantiikka tyhjänpäiväiseksi, väkivaltajaksot epäuskottaviksi.

Ei auta, vaikka Max Manner vakuuttaa, että "juonenkäänteet, tiedot ja tunnelmat pohjautuvat omakohtaiseen elettyyn elämään, havaintoihin ja kokemuksiin".

SEPPO JOKINEN

Kuka sellaista tekisi

Karisto 2008, 336 s.

Tampereella kuolee joukko rappioalkoholisteja, ja komisario Koskinen kiinnostuu asiasta vaikka on kesälomalla. Murhakin on mahdollinen.

Poliisi palaa työpaikalleen, mikä ei parisuhdetta paranna. Hän liikkuu puliremmeissä ja sosiaalihuollossa. Metsikköön majoittuneet ovat laisiansa, joukossa eri alojen taitajia - mutta viina on vienyt miehet mennessään ja naiset myös. Samaan aikaan poliisitalolla pohditaan eläkkeelle siirtyneen vakanssin täyttämistä.

Kirjan valtteja ovat toden tuntu ja arvoituksellisuus. Sekä ympäristön että henkilöiden kuvaus toimii: jääräpäiseen komisarioon uskoo. Tuntuu siltä, että kirja on parasta Seppo Jokista, mitä olen lukenut.

PENTTI PESÄ

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.