Tapio Koivukari - Ariasman. Kertomus valaanpyytäjistä

Tapio Koivukari

Ariasman. Kertomus valaanpyytäjistä.

Johnny Kniga 2011. 349 s.

Romaanikirjallisuus tarttuu parhaimmillaan viiveellä ja etäisyydellä yhteiskunnallisiin tapahtumiin ja muutoksiin. Liika kiirehtäminen ja esimerkiksi pinnallinen teemojen ajankohtaistaminen vain kaventavat kirjallisuuden sisäisiä mahdollisuuksia kuvata inhimillisiä tarinoita ja konflikteja kaikessa moninaisuudessaan.

Raumalaiskirjailija Tapio Koivukarin (s.1959) romaaneissa noudetaan aivan omaa, viipyilevän ja yksityiskohtaisuuteen pohjaavan kerronnan linjaa. Hänen viimeisin teoksensa, historiallinen romaani Ariasman kuvaa taidokkaasti kahden elämänmuodon välistä yhteentörmäystä 1600-luvun alkuvuosikymmenellä.

Baskimaan merenkulkijat ovat valaanpyytäjiä ja seikkailijoita, Islannin rannikoiden kalastajat ja talonpitäjät tasaisemman elämäntavan edustajia. Kun nämä kaksi kohtaavat, yhteismitattomuudesta seuraa lopulta väkivaltainen konflikti.

Ariasmanin teema on yhä ajankohtainen globalisoituvassa maailmassa, myös tämän hetken Suomessa. Toiseuden ja vierauden kokemus ovat aina olleet osa ihmisluontoa. Konfliktin siemen kasvaa kuin millimetripaperilla, pienissä teoissa ja eleissä, vaikenemisessa, mykkyydessä ja henkisessä käpertyneisyydessä.

Elämänmuodon käsite onkin keskeinen ulottuvuus Koivukarin romaanissa. Sillä elämänmuotonsa sisällä ja ehdoilla ihmiset lopulta toimittavat jokapäiväisiä askareitaan. Muutos elämänmuodossa on sekä uhka että mahdollisuus niin 1600-luvulla kuin tänäkin päivänä. Vieraan pelosta voi kasvaa yhteiskunnallinen sairaus.

Koivukarin palapelimäisellä tavalla etenevä eeppinen ja historiallinen romaani on runsas ja antelias yksityiskohdissaan – joskus liiankin kanssa, niin että tarina välillä tukkeutuu paikoittain. Pirstaleinen muoto on tietoinen valinta, mutta jossain määrin eeppisiä tehoja vaimentava tekijä.

Ariasman on kuitenkin visionäärisyydessään vaikuttava historiallinen romaani.

Hannu Waarala