Tapio Koivukari - Sumun lokikirja

TAPIO KOIVUKARI
Sumun lokikirja
Johnny Kniga 2009, 309 s.
Tapio Koivukarin kirjan hidas lukeminen todistaa kirjan voiman. Tarina kestää ja siihen on ilo palata. Hyvää kirjaa ei pidäkään vain lukaista läpi, vaan siitä nautitaan paneutuen.

Raumalaista kirjailija-kääntäjää ei taideta kovin hyvin tuntea sisämaassa. Murretta ei tarvitse pelätä. Asiayhteydestä sanat avautuvat: "Kyl naisihmise vaa semssi ova, ettei ol krunttika viäl valett ko ämmä ova jo kartiinei neulomas."

Sumun lokikirja on saaristolaissarjan kolmas teos. Edelliset ovat Luodetuulen maa (Saaristolaissaaga I - Kuuskajaskari) ja Missä aallot murtuvat (Saaristolaissaaga II - Santkari).

Santkariin palataan uusimmassakin teoksessa. Ajankuva näkyy selittelemättä tapahtumissa, tavoissa ja tavaroissa, kun häkäpönttöön kaadetaan pilkkeitä. Herkullisia kuvauksia on tuon tuosta. Kun höyrylaiva tuo kahvilastin Suomeen, poliisiketjuista huolimatta mummot livahtivat taputtelemaan kahvisäkkejä.

Autonkuljettaja Toivo Erikssonin mukana kuljetaan sodanajoista 1960-luvulle. Yllättäen käväistään 1970-80-luvuilla. Sotakorvaukset antoivat töitä ja opettivat työnteon, mutta työ nousi arvoonsa, kun päästiin tekemään töitä omaksi hyväksi. Romaanin tarinat kertovat myös valtamerten taakse ja aina Argentiinaan asti menijöistä.

Aika muuttuu ja saadaan bensamoottorit, häkäpöntöt romutetaan. Koivukarin sanat saavat mielikuvituksen käyntiin, kun auton moottori käydä nassuttaa.

Parhaimmassa elementissään Toivo on paatissa. Paatti piti tehtämän, jotta kaikki tietäisivät, kuka on Santkarin isäntä. Veneen rakentaminen on kerrottu niin yksityiskohtaisesti, että työn näkee silmiensä edessä. Laiva syntyy näppituntumalla.

Ihmisten ja tapahtumien kavalkadi vyöryy eteenpäin. Sota ja evakot, olympialaiset ja lakko, virolaisten kuljetukset Ruotsiin ja salakuljetus kuuluvat ajan historiaan. Pula-ajasta edetään nousukauteen, eletään vaurastumisen aikaa.

Koivukari on yksi suurista kertojistamme.