Tausta: Johtaja on käytännössä valittu ennen ensimmäistä hakemusta

Kirjoitus on julkaistu alun perin Keskisuomalaisessa 12.4.2015.

Jyväskylän kaupunginteatterin johtajan paikan hakuaika päättyy tulevana keskiviikkona. Jyväskylän kaupunginteatteri on niin sanottu täyskunnallinen teatteri, joten kyseessä on johtajan virka.

Virkojen täyttämisestä määrää laki. Lain mukaan viran haun on oltava avoin. Eli johtajaksi voi hakea kuka tahansa, joka täyttää Jyväskylän tulevalle teatterinjohtajalle määritellyt kelpoisuusehdot: ”ylempi korkeakoulututkinto tai muu virkaan soveltuva koulutus sekä hyvä teatterialan tuntemus”.

Avoin haku on Jyväskylän teatterinjohtajan tapauksessa vähän hassu menetelmä. Sopivimpina pidetyt ehdokkaat toimivat usein jonkin muun teatterin tai taidelaitoksen johtajina, eivätkä mieluusti lähde julkisesti kuuluttamaan haluaan siirtyä muualle.

 Yleensä teatterinjohtajan valinta suuressa täyskunnallisessa teatterissa eteneekin näin: valintaa valmistelevat tahot pohtivat, kuka voisi olla sopiva. Sitten sopivaksi arvioituun otetaan yhteyttä ja kysytään, olisiko tämä kiinnostunut. Jos henkilö on kiinnostunut, hän saapuu neuvottelemaan. Jos hän on yhä kiinnostunut, pyydetään häntä jättämään hakemus. Sitten etukäteen sovittua johtajaa esitetään valittavaksi, ja lopulta hänet valitaan virallisesti.

Tällä lailla valittiin kaksi edellistä Jyväskylän teatterinjohtajaa, Reino Bragge vuonna 2006 ja Kari Arffman vuonna 2010.

Molemmilla kerroilla hakuaikaa jatkettiin kahdesti, ennen kuin sopiva henkilö löydettiin. Vuonna 2006 hakijoita oli aluksi kahdeksan, mutta heidän joukostaan ei löytynyt mieluista kandidaattia.

– Sitten minulle soitettiin ja kysyttiin, olisinko kiinnostunut. Sanoin, että saattaisin ollakin. Kun jätin hakemuksen, oli neuvottelut ikään kuin jo käyty, muistelee Bragge, nykyinen Tampereen Teatterin johtaja.

Vuonna 2010 Arffmania lähestyttiin ensimmäisen kerran jo tammikuussa, kauan ennen virallisen hakuajan alkua, mutta tuolloin hän kieltäytyi. Hakuaika alkoi keväällä. Hakijoita oli aluksi kahdeksan, hakuajan pidentämisen jälkeen määrä nousi 13:een. Jossakin vaiheessa Arffmaniin otettiin uudestaan yhteyttä. Hakuaikaa jatkettiin vielä toisen kerran, ja Arffman jätti hakemuksen.

Suoravärväystä, headhunttausta, käytetään muissakin suurissa täyskunnallisissa teattereissa. Headhunttaus (suoraan käännettynä ”pään metsästys”) on termi, jolla tarkoitetaan työnantajan aktiivista toimintaa työntekijän löytämiseksi. Esimerkiksi mahdollisiin johtajaehdokkaisiin ollaan aktiivisesti yhteydessä.

Lahden kaupunginteatteriin valitut kaksi edellistä johtajaa ovat Maarit Pyökäri vuonna 2007 ja Ilkka Laasonen vuonna 2013. Pyökäri oli viran ainoa hakija. Laasonen kilpaili vain yhden hakijan kanssa. Molemmat valinnat oli luonnollisesti etukäteen pedattu.

Kuopion kahdesta edellisestä johtajasta vuonna 2004 valittu Lasse Lindeman oli headhuntattu. Samalla tavalla hänet valittiin aikanaan johtajaksi myös täyskunnallisiin Lahden ja Vaasan kaupunginteattereihin.

– Tietyt avainasemassa olevat henkilöt ovat olleet yhteydessä ja kehottaneet hakemaan, Lindeman sanoo.

Poikkeuksen säännöstä muodostaa Kuopion kaupunginteatterin nykyinen johtaja Pekka Laasonen. Laasosen mukaan hänen hakemisensa oli täysin oma-aloitteista: ”Kuulin tietysti, että paikka on auki ja laitoin hakemuksen normaalisti sisään.”

Onko julkisessa haussa mitään järkeä, kun valitaan taidelaitoksen johtajaa? Ovatko täyskunnalliset teatterit heikommassa asemassa kuin yhtiömuotoiset, kun teatterinjohtajaa valitaan? Esimerkiksi osakeyhtiö – sellainen Jyväskylän kaupunginteatterikin oli vielä 1990-luvulla – voi tehdä valintansa hiljaa ja yksityisesti, esimerkiksi vailla mahdollisesti ikäväksi äityvää mediahuomiota.

– Näen asian niin, että avoin haku toimii vain tukena prosessissa. Sen avulla voidaan kartoittaa, ketkä olisivat mahdollisia hakijoita. Luotettavampi ja parempi tulos saadaan aikaan, kun omistajataholla on näkemystä ja tietoa siitä, minkä tyyppistä johtajaa etsitään. Ja sitten tehdään aktiivista headhunttausta, Lasse Lindeman sanoo.

Samansuuntaista mieltä ovat muun muassa Kari Arffman ja Raija-Liisa Seilo. Vuosina 2008–2013 Turun kaupunginteatteria johtanut Seilo oli viimeinen avoimen viranhaun kautta valittu Turun teatterinjohtaja. Johtajana Seilo oli itse ajamassa Turun kaupunginteatterin osakeyhtiöittämistä. Tämä toteutui vuoden 2014 alussa.

– Avoin haku voi karsia pois henkilöitä, jotka ajattelevat, että viran hakeminen tekee nykyisessä työssä toimimisen vaikeaksi. Kun ei ole varmuutta valituksi tulemisesta, ei välttämättä haluta ottaa riskiä, Seilo sanoo.

– Tiedän, että ne, jotka ovat tällä hetkellä teatterinjohtajia jossain, miettivät kyllä monta kertaa ennen kuin lähtevät hakemaan paikkaa muualla. Hakeminen on viesti nykyiselle yhteisölle: tuo haluaa täältä pois. Niin on siitä huolimatta, että on ihan normaalia, että ihmiset hakevat uusia haasteita ja uusia työpaikkoja, Arffman sanoo.

Kun Jyväskylään viimeksi valittiin teatterinjohtajaa, oli yksi hakijoista Kouvolan teatterin silloinen ja nykyinenkin johtaja Henrik Timonen. Oliko sinut headhuntattu?

– Ymmärtääkseni jossain määrin kyllä. Mutta ei sillä lailla, että ”tule meille johtajaksi”. Se oli tunnusteleva yhteydenotto, jonka jälkeen kävin tutustumassa taloon ja tilanteeseen ja jätin hakemuksen.

Valintaa valmistellut toimikunta esitti Timosta virkaan – mutta toimikunta ei ollut yksimielinen. Ainakin näyttelijäyhdistyksen edustaja oli kannattanut toista ehdokasta, Hanna Kirjavaista.

Näyttelijäyhdistys koki, että henkilökunnan näkemykset oli ohitettu. Sen tuki Kirjavaiselle sai Timosen vetämään hakemuksensa pois.

Timonen palasi entiseen työhönsä. Hän ei ole kokenut, että yritys päästä Jyväskylään johtajaksi olisi millään tavalla vahingoittanut hänen toimintaansa Kouvolan teatterissa.

– Trendi on, että teatterien johtajat pyritään valitsemaan salassa, mutta siitä syntyy helposti negatiivinen kuva. Pidän avoimuutta hyvänä asiana, vaikka silläkin on puolensa.

Viime johtajavalinnassa muutamat valintaprosessissa mukana olleet ärtyivät sanomalehti Keskisuomalaisen kantaaottavaksi tulkitusta roolista.

– Voi myös kritisoida lehdistön kannunvalantaa. Rohkaiseeko se ihmisiä hakemaan, rohkaiseeko se avoimuuteen valintaprosessissa vai ei? Vai pelotteleeko se hakijoita, luoko se ranking-listaa hakijoista pystymättä kuitenkaan välttämättä tarkemmin analysoimaan, mitkä kenenkin todelliset edellytykset ovat? Timonen kysyy.

Teatterinjohtajan valintaa valmistelevaan ryhmään kuuluvat kulttuuripalvelujen vastuualuejohtaja Ari Karimäki, Juha Venäläinen (kok.) ja Laura Piippo (vas.) kulttuuri- ja liikuntalautakunnasta, Sari Ropponen kaupungin henkilöstöpalveluista, Jouni Salo kaupunginteatterin näyttelijäyhdistyksestä ja valosuunnittelija Tuukka Toijanniemi Teatterityöntekijät ry:stä. Kulttuuri- ja liikuntalautakunta päättää uudesta johtajasta aikaisintaan 6. toukokuuta.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .