Teatteri Ilona: Kypsä kyky Esitys Kangasniemi-salissa 29.6.

Kangasniemeläinen Ilona-teatteri on vuosien aikana ollut ilona kesäteatteriyleisölle ja pyrkii olemaan sitä jälleen tarttumalla Pia Kärkkäinen-Hannikaisen tekstiin Kypsä kyky. Takavuosien loisteliaimpiin esityksiin se ei yllä; kantaesitysten sijaan voisikin olla jo aika suomalaisklassikolle – kykyjä ja kypsyyttä esittäjissä nimittäin on.

Mainoksen mukaan hulvatonta menoa olisi luvassa, mutta niin riehakkaaksi en toteutusta sanoisi. Käsikirjoitus on liian kesy ollakseen satiiri, ohjaus liian kepeä ollakseen parodia ja vitsikkyys tekstin sijaan liikaa tyypittelyssä ärsyttääkseen nauruhermoja perusteellisesti.

Kirjoittaja on myös ohjannut esityksen. Kohtaukset vaihtuvat sujuvasti ja tempo on sopivan rauhallinen. Kaikesta näkee, että esitystä on valmisteltu huolellisesti ja harkiten, ja yleisvaikutelma on siksi hyvin ehjä.

Kypsä kyky kertoo senioreiden talent-kilpailusta, jonka taustamotiiveihin ja kulissin takaisiin tapahtumiin yleisö pääsee kurkistamaan. Erityisen mukavaa on toisessa näytöksessä, kun yleisö on ikään kuin mukana tv-ohjelmassa. Tällainen interaktiivisuus on harvinaista.

Kypsän kyvyn komiikka lepää tyypittelyssä. Mammampoika Keijo (mainio Harri Aalto) tulee monitulkintaisesti kaapista kuuluisuuteen äitinsä (Sirkka Ravolainen) valvonnan alla. Kilpailussa voiton vie kuitenkin tangolaulaja (Helena Vepsäläinen), joskin loppuyllätys on hauska.

Homppelikliseitä esittelee Jari Markus Merkkuna yleisöä kosivasti ja saakin väliaikakommenteissa ihailua osakseen. Anna-Liisan Minkkisen nokkava mesenaatti niin ikään löytää ihailijansa. Itse pidin tällä kertaa Kimmo Pylvänäisen ja Matti Tullan pidättyväisestä ilmaisunhallinnasta sekä Terttu Laitisen onnistuneesta tv-juontajamaneerien imitoinnista.

Käsikirjoittaja-ohjaaja on myös runoilija: hän on tekstittänyt esityksen laulut, joiden avulla luodaan tunnekuvaelmia. Riimittely sujuu! Studiotaustat on tehty huolellisesti, mutta esityksen kannalta karaoke-laulanta olisi playbackia luontevampaa.

Esitystä on valmisteltu kaikin tavoin innovatiivisesti; jopa videokuva on näyttävää ja istuu kokonaisuuteen hyvin. Viemällä esityksen sisältöä kriittisemmäksi näytelmä purisi paremmin ja osuisi tavoitteeseensa puhuttelevammin. Kykyjen etsinnässähän eniten tarvitaan sydäntä, se lienee esityksen sanoma?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.