Teatteri: Leikki ja lystinpito puhdistavat sielun - Jyväskylän k aupunginteatterin Supernaiivi avaa ikkunat suloisen noloiseen elämäniloon

Jyväskylän kaupunginteatteri

Supernaiivi

Ensi-ilta pienellä näyttämöllä 24. 1. 2019

Ensin kaikki tärkeät asiat: Erlend Loen läpimurtoromaani (1996), Jyväskylän kaupunginteatteri ja teatterin pieni näyttämö, joka on aina ollut suuri. Sitten ne, jotka tekevät tärkeistä asioista vieläkin tärkeämpiä: poikkeuksellisen oivaltava lavastus, erinomainen tekijäkaarti ja yksi eittämätön luonnonoikku, josta syystä esitystä on sankoin joukoin polkupyöräiltävä katsomaan!

Elämäänsä merkitystä etsivän nuoren päähenkilön odysseia on siinä määrin riemastuttava, että se sopivan nolostuttavasti samastuttaa yhä tänäkin päivänä. Jos niin sanottu iso kuva pukkaa joskus elämästä hämärtymään, niin ei muuta kuin hakka-lelu käteen tai hiihtelemään lapsuuden kotitaloa ympäri.

Supernaiivi kantaesitettiin Suomessa vuonna 2001. Viitisen vuotta sitten Supernaiivin toteutti Ryhmäteatteri Tiina Lymin dramatisoimana ja ohjaamana.

Samaa dramatisointia käyttää myös Jyväskylän kaupunginteatteri. Tässä Supernaiivissa pyörä keulii vinhasti romaanin joidenkin herkkupaikkojen yli ja toisaalta näyttämötekstiin on päällekirjoitettu uutta materiaalia, mikä ei olisi ollut niinkään tarpeen. Supersympaattinen tarina herkän nuoren miehen kriisistä kantaisi ilman ensitreffien äkkiväärää kyynisyyslisää tai ”huonon kaverin” paisuteltuja panojuttuja. Päähenkilön sisäiseksi puheeksi kirjoitettu alkuteksti väijyy sekin siellä täällä aiheuttaen muuten sulavaan toteutukseen lievää kirjallista ähkyä.

Melkein parasta ovat: hyvään uskominen ja se, että supernaiivius vaatii ihan oikeasti supervoimia! Ohjaaja Johanna Sorjosella ja lavastaja Suvi Saarella leikkisää luovuutta silminnähden riittää.

Absurdit ikkuna-aukot avautuvat tuon tuostakin uusin hassuin yllätyksin, Albert Einstein ilmestyy ja näyttämö muuttuu ykskaks planetaarioksi, graffitiseinäksi tai elegiseksi rantakallioksi.

Nerokas, näyttämötilan rajat häivyttävä lavastus on yhtä aikaa kuin futuristinen enne tulevasta, mutta samalla niin tyylikäs, että siihen tekisi mieli sukeltaa sisään. Lastenohjelmien tunnusmelodioilta etäisesti kalskahtava äänimaisema, piirrosprojisoinnit ja tarkalla maulla toteutettu puvustus tukevat esityksen veistoksellista kokonaisuutta.

Lopuksi paras: Jouni Salo ja vilpittömällä innolla leikkiin heittäytyvä näyttelijänelikko! Kaupunginteatterin kruununjalokivi Salo onnistuu nappaamaan ihmissielusta jälleen olennaisen, nyt liikuttavan tunnistettavana pikkupoikana, kirjastontätinä ja isoisänä. Salon pakoton mimiikka ja ilmaisun kliseetön tarkkuus ovat vertaansa vailla.

Henri Halkola tuo isoveljenä, kavereina ja Einsteinina ihailtavaa rentoutta yhteisiin kohtauksiin, ja Hegy Tuusvuori väläyttää lämmintä läsnäoloaan etenkin tyttöystävän roolissa.

Nuoren hupparimiehen ahdistusta ja heräilevää riemua uskottavasti ilmentävä Aaro Vuotila on nappivalinta Supernaiivin päähenkilöksi. Se mikä juuri nyt on tärkeää, puetaan taitavasti näennäisen supernaiiviin ulkoasuun – on vain hypättävä tarakalle ja yhdyttävä leikkiin!

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .