Teatteriarvio: Ad Astran skottidraama koskettaa, mutta pysähtelee monologeihin

Ad Astra -teatteri

Sidotut

Ensi-ilta Vakiopaineessa 15. 2. 2019

Radiolle, televisiolle ja teatterille draamoja kirjoittavan skotlantilaisen Sue Gloverin (s. 1943) menestysteksti Sidotut nähdään intiiminä sovituksena Vakiopaineen teatterissa. Näytelmä on vahva naisen arvoa ja asemaa ruotiva kuvaus, jonka on ohjannut miehinen mies, Jan Olaussen. Lähtökohta on siis kiehtova.

Sidotut kertoo ajasta, jolloin skottimiehet eivät joutuneet vastuuseen siitä, ettei nainen voinut luottaa heihin. Petollisuus leimasi yhteisön miehiä kaikilla elämänalueilla, esimerkiksi avioliitossa ja työnjohdossa. Teksti ei saarnaa eikä ruoski mutta välittää viestinsä selvästi näytelmän naisten – pakkopiikojen – elämän ja kohtalon kuvauksissa.

Kuunnelmaksi parhaiten istuvassa tekstissä riittää Ad Astra -teatterin naisilla töitä. Muistettavaa tekstiä on hurjasti – siinä eläytyvästi pysyminen vaatii niin esittäjältä kuin katsojaltakin voimia väsyttävyyteen asti.

Draamallinen toiminta purkautuu vähän väliä monologimaisiksi avautumisiksi, jolloin kontaktin fokus siirtyy yleisöön. Toiminnan kannalta ratkaisu on vaivaannuttava; etenkin kun yleisöön päin puhuminen on trendi myös silloin, kun näyttämöllä on vastanäyttelijöitä. Kenelle puhutaan?

Olaussenin ohjaus pitää kokonaisuuden tiiviinä pakettina ja elävöittää esitystä toimivilla lauluilla ja Maija Lehtorannan pirteällä koreografialla, Jussi Niemelän museomaisella lavastuksella ja Silke Valkeisen paljon kertovalla puvustuksella. Jani Rutasen valot rajaavat pientä näyttämöä vielä yksityiskohtaisemmin monologimaisuutta korostaen.

Koska miehet puuttuvat fyysisesti näyttämöltä, jännitteinen suhde heidän ja piikojen välillä on vain puheen varassa. Särmäisyyteen tarvitaan naisten kertomia riipaisevia kohtaloita, särkyviä unelmia ja kliimaksina lapsenmielisen tytön julma raiskaus ja murhaepäily.

Kuuden naisen esittäjäryhmä tekee tasavahvaa työtä. Niin samanlaisia kuin skottinaisten kohtalot ja unelmat ovatkin, heitä esittävät naiset saavat näytelmän edetessä luotua roolihahmoihinsa karaktääriä ja yksilöllisyyttä myös ilmaisullisin keinoin.

Naisten keskinäiset jännitteet tulevat niin ikään esiin ilmaisussa. Unelmiin, asenteisiin, kateuteen ja tavoitteisiin liittyvät aihelmat lienevät yhä edelleen tunnistettavissa naisyhteisöissä. Niiden terävämpi analyysi ohjauksessa syventäisi esityksen koskettavuutta historiallisesta kuvaelmasta ihmisluonnetta alati koetteleviin elämänkiemuroihin.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .