Teatteriarvio: Herkkyys nousee pintaan J+J:n Yksiöön en äitee ota -uutuudessa

Lopputulokseksi voidaan sanoa, että Kotalan perheen yksiön tunnelma ja yhteishenki tuntuvat katsomossa saakka.

J+J Teatteri

Yksiöön en äitee ota

Ensi-ilta 2. 3. 2018

Kotalan perheen tilanteessa ei ole kehumista: maatila on mennyt alta, velat painavat niskassa ja tuntuu että ihmisarvokin on hukassa. Mutta toisaalta, vaikka koti onkin pieni yksiö muuttotappiokunnassa, on kuitenkin katto pään päällä ja lämpöä riittää. Asiat otetaan vastaan mahdollisuuksina.

J+J Teatterin uutukainen on Sirkku Peltolan kirjoittama Yksiöön en äitee ota, itsenäinen jatko-osa Suomen hevonen -näytelmälle. Jälkimmäinen nähtiin Jämsänkoskella vuonna 2013, joten voidaan sanoa, että vihdoin tarina saa jatkoa.

Kyseessä on draamakomedia, jossa naurun rinnalla kulkee vakavampi sävy. Tässä eräänlaisessa kaksoisvalotuksessa onnistutaan hienosti ohjaaja Virpi Pohjosen johdolla. Sanailu on osuvaa ja hauskaa, mutta samalla käsitellään esimerkiksi yksinäisyyttä, kaipausta tai vaikka vanhustenhoidon huonoa tolaa.

Ensi-iltaa vaivasi etenkin ensimmäisellä puoliajalla hapuilu, joka sotki jännitteitä ja rytmiä. Uskon kuitenkin, että kankeus ja epävarmuus katoavat esityskertojen myötä. Nimittäin jo toisella puoliajalla meininki oli ihan toinen; esitys parani ja energia koheni huomattavasti. Äänenkäyttöön soisi paikoitellen enemmän voimaa ja replikointiin selkeyttä.

Peltolan teksti sinänsä on aivan loistavaa, ja henkilöhahmot eläviä, samaistuttavia. Näyttelijät tekevät hahmoille kunniaa, ja suoriutuvat kaiken kaikkiaan hyvin. Tarja Lankinen on Äitenä karismaattinen ja luonteva, hänen läsnäolonsa on vaikuttavaa. Kiirehtimiseen ei sorruta, vaan Äite on juuri niin tyyni ja sanavalmis kuin kuuluukin.

Kristiina Silventoinen tekee Ailista hulvattoman tyypin, joka huvittaa jo pelkällä olemuksellaan. Toisaalta juuri Ailista nousee myös suru, mikä tulee hienosti esiin. Myös Jouni Leppikorpi on Kain roolissa äärimmäisen viihdyttävä. Leppikorven letkeän varmaa työskentelyä ja lennokasta kielenkäyttöä on ilo seurata.

Maahanmuuttajan, Hamedin, roolissa nähdään Toni Nieminen, joka on ilahduttavan ilmeikäs. Nuoruutta lavalla edustaa Jaana, jota näyttelee Emilia Laaksonen varsin vakuuttavasti.

Ihan kaikkea komiikkaa ei ensi-illassa irti saatu, mutta herkempi puoli pääsi paremmin oikeuksiinsa. Suosikkikohtauksessani Äite ja lapsenlapsi Jaana käyvät henkevän keskustelun, josta välittyy hellyys ja läheisyys. Lopputulokseksi voidaan sanoa, että Kotalan perheen yksiön tunnelma ja yhteishenki tuntuvat katsomossa saakka.

Käsikirjoitus: Sirkku Peltola. Ohjaus: Virpi Pohjonen. Lavastus/puvustus: Sonja Haromo ja työryhmä. Valo- ja äänisuunnittelu, ääniajot: Jon Pettersson, Taru Väisänen. Rooleissa: Tarja Lankinen, Kristiina Silventoinen, Jouni Leppikorpi, Emilia Laaksonen, Toni Nieminen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.