Teatteriarvio: Ihantala -44 nostaa sodan tuhojen keskeltä esiin humaanin sanoman

Ihantala -44

Ensi-ilta Jyväskylän ammattikorkeakoulun auditoriossa 11.2.2017

Jussi Myllymäen käsikirjoittama ja ohjaama Ihantala -44 kertoo jo nimellään, että ollaan suuren teeman ympärillä. Ollaan Suomi 100 -vuoden keskiössä. Ollaan syvien vesien partaalla katsomassa, millaisia kuvajaisia sodasta voi ymmärtää nykysuomalainen, joka ei ole upottavia rintamasoita koskaan tarponut kuolemaa kohti.

Näytelmän kirkkain kuvajainen on näky rauhasta, joka on aseellista selkkauden puutetta syvemmällä: todellinen rauha katsoo ihmistä kuin ihmistä silmiin, ymmärtää että vihollisuus on vain vinoutuma ihmisyydestä, sen irvikuva, ei kenenkään oikeus. Jokainen tappamisen hurma on ihmisyyden surma.

Lasse Heikkilän teksteihin ripustettu kuvaus Tali-Ihantalan taistelujen sotilaista on vakuuttava katsojakokemus.

Edgar Lee Mastersin Spoon River Antologian tapaan myös nurmen alle päätyneet avaavat sydämensä vielä kerran, Yrjö Jylhän Kiirastuli-kokoelman sävyisin ajatuksin hahmottuu monitahoinen sankarikuva.

Nämä sankarit itkevät, he pelkäävät, heille isänmaa on äidin helma, rakastetun sylin lämpö, lasten iloinen leikki – sitä he ovat puolustamassa, sitä turvaamassa. Valkoiset ovat sankarihautojen ristit niille, jotka listivät vihollisia kuin kärpäsiä mutta myös niille, jotka kastelivat itkullaan ja koti-ikävällään Karjalan kankaiden kanervia.

Ihantala -44 ei syyllistä ketään sodan julmuuksista; jokainen tietää sotapelin hengen. Sormi osoittaakin heitä, jotka eivät rakenna rauhaa – nyt!

Näytelmä kunnioittaa sotilaita sodan keskellä, naisia äiteinä ja lottina yhtä lailla, mutta velvoittaa meidät rauhaan, jotta heidän muistonsa säilyisi puhtaana ja uhrinsa arvokkaana. Vielä on matkaa Suomi 100 vuotta rauhassa -juhlavuoteen.

Oma isäni oli lääkintämiehenä viisi vuotta rintamalla ja se vähä, mitä sain sodista kuulla, vastaa täysin tämän näytelmän kuvaa.

Myllymäki ohjaa näytelmää tarkasti; ääni- ja tehostemaailma on vaikuttava, valoilla oma tarinansa. Näyttelijät eivät harhaudu missään kohdin, vaan ampuvat roolissaan tarkasti suoraan maaliinsa. Tästä syntyy vaikuttava kokonaisuus. Katsomoon, mars!

Käsikirjoitus ja ohjaus: Jussi Myllymäki. Runot: Lasse Heikkilä. Rooleissa: Frida Rajaniemi, Tomi Huusko, Arimo Johansson, Juuso Metsälä, Jussi-Petteri Peräinen, Esa Valkila.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.