Teatteriarvio: J+J Teatterin Ihan pakko -esitys on piikkejä, silittelyä ja kipeyttä naurun takana

J+J Teatteri

Ihan pakko

Ensi-ilta 16.11. 2018

Pakko-oireet eivät tietenkään ole mikään naurun asia. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö niitä voisi käsitellä huumorin kautta. Tämä nähdään J+J Teatterin tuoreessa, Laurent Baffien kirjoittamassa Ihan pakko -komediassa, joka onnistuu pureutumaan vaikeaan aiheeseen taidolla, ilman pilkkaamisen tuntua.

Kuten terapeutin vastaanotolla vuoroaan odottelevat kuusi pakko-oireista henkilöä itsekin toteavat, tarkoitus ei ole nauraa kenenkään sairaudelle sinänsä, vaikka monenlaista vitsiä väännetäänkin.

Anna-Maija Ojansivun ohjauksessa roolitus on osunut nappiin, ja lavalla jokainen ilmentää hahmonsa oireita selkeästi. Heti alkumetreiltä lähtien on selvää, että Olli Suhonen Villen roolissa on kantava voima. Suhosen karisma ja varmuus välittyvät takuulla viimeiselle penkkiriville saakka, ja ylikin. Tekstiä on valtavasti, ja etenkin kohtaukset joissa Suhonen pääsee tykittämään todellisena moottoriturpana ovat huikeita.

Pertti Takanen Reinona puolestaan tasapainottaa rauhallisin ottein kokonaisuutta. Takasen muuten niin hillittyyn tyyliin räiskähtelevät pakko-oireet sopivat hyvin.

Tarja Lankisen Paula on riemastuttava, ja erittäin uskottava. Eleet ja ilmeet viimeistelevät hahmon, jonka ahdistus tulee iholle asti. Myös Satu Juvén, Patrik Leander ja Jonna Säily ovat päässeet rooliensa nahkoihin ja vaihtelevia tunnetiloja ilmaistaan hienosti.

Lavalla on kuusi henkilöä lähes koko ajan, eikä varsinaisia tapahtumia juurikaan ole. Tämä vaatii näyttelijöiltä paljon, jotta rytmi pysyy kasassa eivätkä jännitteet pääse latistumaan. J+J Teatteri suoriutuu tästä ihan hyvin, eikä ensi-illan pienet kömpelyydet repliikkien kanssa oikeastaan häirinneet.

Komediallinen puoli, hyväntahtoinen huumori joka ponnistaa pakko-oireista, toimii mainiosti, vaikka hävyttömyyksien huutelu ei jaksakaan naurattaa kovin kauaa. Mutta parasta antia mielestäni on ehdottomasti se muu, mikä naurun takana on. Koskettavat pienet hetket, suru, pelko ja kipeät tunteet tihkuvat onneksi esiin.

Kaveria tuetaan ja kannustetaan, silitetään myötäkarvaan, vaikka piikkejä heitelläänkin.

Ehkäpä katsoja herää pohtimaan normaalin ja epänormaalin rajanvetoa, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei, ja ennen kaikkea miksi?

Käsikirjoitus: Laurent Baffie.Suomennos: Reita Lounatvuori. Ohjaus: Anna-Maija Ojansivu. Lavastus/puvustus: Sonja Haromo ja työryhmä. Valo- ja äänisuunnittelu, ääniajot: Jon Pettersson. Rooleissa: Pertti Takanen, Olli Suhonen, Tarja Lankinen, Satu Juvén, Jonna Säily, Patrik Leander, Marianna Vilkman.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .