Teatteriarvio: Jyväskylän kaupunginteatterin Hair on visuaalista ilotulitusta, jonka sanat eivät satu

Jyväskylän kaupunginteatteri

Hair

Ensi-ilta suurella näyttämöllä 8. 9. 2018

Hair – hiukset tai pikemminkin karvat. Mistä moinen teema? Käsiohjelman mukaan karvoittuminen oli yksi hippiliikkeen iskuista sotilaskulttuuria vastaan; armeijassa päät ajeltiin puliksi. Karvoista tuli täten sodanvastaisuuden, rauhan ja rakkauden pehmyt ase. Tämä täytyy pitää mielessä Jyväskylän kaupunginteatterin musikaalia Hair katsomaan mennessä.

Sini Pesonen on korostanut ohjauksessaan erityisesti yhteisöllisyyttä, joka on jälleen tämänkin ajan vahva trendi myös Suomessa. Äärimmilleen viedyn yksilöllistymisen ja sen myötä yksinäistymisen aika on toivottavasti pian ohi. Hair on pohjavireeltään oodi yhteenliittymiselle, joka kaiuttaa sanomaansa ihanteellisesti yli ihonvärien ja uskontojen.

Yhteisöllisyyden teeman innostavin katsojakokemus liittyy valoon – musikaalin toivoa puhaltavaan efektiin. Katsomokin ui teatterivaloissa, ja näyttämö liukuu huikean visuaalisiin, Luca Sirviön luomiin valomaailmoihin, joissa Kira Riikosen etenkin vedenalaisiin liikkeisiin perustuvat koreografiat ovat näyttävimmillään.

Yhteisöllisyyden sanoma vetää katsojan osaksi esitystä rauhan ja rakkauden sitein. Näyttämön ja katsomon välinen ”näkymätön seinä” puretaan konkreettisesti: näyttelijät liikkuvat katsojien liepeillä, saattavat koskettaa, katsovat silmiin.

Hairin musiikki on popahtavaa, lähes tauotonta yhteislaulannan ja soololaulujen vuorottelua. Mukana on myös soitinten luomaa kiehtovaa meloditonta äänten virtausta. Tämä sopii hyvin, sillä Hair ei ole oikeastaan tarina vaan olotila; kokonaisuus on kuin mustekala, jossa on niin teemalonkeroita kuin juoniaihelmiakin sinne tänne, mutta lopulta kyse on aina ydinsisällöstä, fokusoituneena rauhan ja rakkauden sanomaan.

Juho Eerolan valmentamina lauluensemblet lähentyvät huutoa; tämä lienee tarpeen – saako meidät ihmisyydessämme taantuvat enää huutokaan pysähtymään?

Sanat kuuluvat erinomaisen miksauksen ansiosta loistavasti, mutta ne eivät satu. Visuaalinen näyttävyys hukuttaa, sanat eivät pääse kaiken nähtävän läpi tajunnan pinnalle asti, vaikka Markku Salon nykyaikaiset suomennokset ovat erinomaisia. On tuhlausta päästää katsoja iloitsemaan kaikesta näkemästään kivasta mutta irrallaan samaan aikaan siitä karusta todellisuudesta, jonka musikaali nostaa jopa Auschwitziä myöten esiin.

Toisella puoliajalla näytelmän pasifistiset vastalauseet alkavat kuulua jäsentyneemmin ja ohjatummin, mutta silloinkin viesti välittyy sanoja paremmin näyttämökuvilla. Tässä erityistä ansiota on lavastaja Tinja Salmen ratkaisuilla: kaatuvat pylväät sekä mainion vesialtaan kohtaukset paitsi näkyvät verkkokalvolla myös tuntuvat ajatuksissa.

Vaikuttavista näyttämökuvista huolimatta meidän alentumisemme julmuuteen, torjuvuuteen ja kylmäsydämisyyteen jää harmittavan valjusti todennetuksi. Eikä rauhan ja rakkauden viestikään riittävästi haasta meitä muuttumaan. Esitystä saa katsoa liian etäältä, miltei historiallisena muistelmana.

Joel Mäkinen tekee miespääosassa Claudesta intensiivisen ja energisen nuorukaisen, joka kamppailee yhteiskuntansa arvojen ja samalla maailmaa parantavien ihanteiden ristitulessa. Gerome Ragnin ja James Radon teksti ei käsittele tätä ahdistusta, harmi, vaan sotkee nuorukaisen vielä rakkauden kolmiodraamaan. Sisäinen alistuminen on kuitenkin hänen tragediansa syy.

Sheila (Maria Lund) sekä Berger (Pekka Hiltunen) ovat kolmiodraaman muut osat. Uudet ihanteet eivät tarjoa heille kiintymisen, puhumattakaan epäitsekeskeisen rakastamisen maaperää. Elämä kampittaa heidät onnettomiksi. Piia Mannisenmäen ja Hannu Lintukosken tulkinnoista ponnahtavat musikaalin koomisimmat hetket.

Ohjaus: Sini Pesonen (vier.), Koreografi: Kira Riikonen (vier.), Kapellimestarit: Lasse Hirvi ja Jari Puhakka, Lavastaja: Tinja Salmi (vier.), Pukusuunnittelija: Tellervo Syrjäkari, Valosuunnittelija: Luca Sirviö (vier.), Kampausten ja maskeerauksen suunnittelijat: Minttu Minkkinen, Suvi Taipale ja Anniina Saari, Äänisuunnittelija: Mika Filpus.

Uusimmat

Kulttuuri

Suomalainen käy konserteissa mutta ei kirjoita kirjeitä

Jyväskylän Kävelykadulle nousi yhdeksänmetrinen airo

Kielijuttu: Ajakaamme keijukaisvaunumme pitkälle matkalle – marraskuu on kuoleman kuukausi

Mitkä ovat olleet viime vuosien suomalaisia arkkitehtuurihelmiä? Katsaus-näyttely on nyt esillä Alvar Aalto -museossa Jyväskylässä

Metsäkansan tarina Luontokirjakisan finaaliin – mukana kaksi jyväskyläläiskustantamo Docendon teosta

Pietarilainen balettiseurue päätti Suomen kiertueensa klassikolla Jyväskylässä

Teatteriarvio: Lepolehdon hoivakodin asukkaat kapinoivat Turkinkylällä

Paperimaailmat toivat lastenkulttuurin valtionpalkinnon Aapo Revolle

Teatteriarvio: Päivänsäteet eivät lannistu -Jyväskylän kaupunginteatterin kantaesitys iskee komedialla tylsyyttä vastaan

Teatteriarvio: Ihmismielen hauraus vilahtelee Teatteri Tenhon uutuuskomediassa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.