Teatteriarvio: Kanavateatterin Jäähyväiset Pamela Andersonille on onnistunut esikoisohjaus vaikeista aiheista

Kanavateatteri

Jäähyväiset Pamela Andersonille

Ensi-ilta 7.9.2018

Pilvi Hämäläisen näytelmän Jäähyväiset Pamela Andersonille luulisi puhuttelevan nuorta yleisöä. Sen verran monivivahteisesti ja tragikoomisesti se käsittelee vähittäisen aikuistumisen vaikeaa vaihetta, tabuja kaihtamatta.

Esityksen keskiössä on perhe, jonka veljekset Marko “Hillo” Tuupanen (Kasper Colliander) ja Mikko “Ruupanen” Tuupanen (Miika Vaarakallio) käyvät läpi tätä vaikeaa vaihetta. “Hillo” on juuri täyttämässä 18 vuotta ja on ihastunut Outi Kanaseen (Sani Järvinen).

Veljesten äiti Tarja Tuupanen (Maria Kymäläinen) yrittää parhaansa mukaan auttaa poikiaan aikuistumaan, mutta helppoa se ei ole. Hämäläisen näytelmä pyrkii osoittamaan, kuinka veljesten emotionaaliset kipuilut pelkoineen ja odotuksineen kumpuavat ahtaasta ja siksi haitallisesta “kunnon miehen” roolimallista. Tätä seikkaa näytelmä voisi mielestäni alleviivata enemmänkin.

Taru Eskonen-Myllylän esikoisohjauksessa näkyy kaikin puolin positiivisesti hänen vankka kokemuksensa harrastajanäyttelijänä. Hän on saanut näyttelijöistään irti melkoisen tunnekirjon, ja hersyvän huumorin kautta kuljetaan syvään ahdistukseen ja suruun niin luontevasti, ettei tunnelman vaihtumista ehdi huomata.

Erityisen mehukkaita hahmoja kaikessa ärsyttävyydessään ovat perheen äiti sekä isoveli. Hahmot ovat ärsyttäviä, koska kummatkin kompensoivat riittämättömyyttään ja neuvottomuuttaan väärällä tavalla: kontrolloimalla läheisiään.

Pamela Andersonin hahmo on näytelmässä paitsi Baywatch-tv-sarjasta tuttu näyttelijä ja Playboy-malli, myös perheen lemmikkimarsu. Kun kummallekin on aika lausua jäähyväiset, myös menneisyyden haamut otetaan vihdoinkin käsittelyyn ja hyvästellään. Menneisyyteen juuttumisesta vihjaillaan puvustusta ja lavastusta myöten.

Näytelmässä nousee erityiseen keskiöön myös valtava häpeää ja tuskaa aiheuttava yhteiskunnallinen ongelma, joka on poikkeuksellisen vakava Suomessa, mutta kaiken kaikkiaan hyvin globaali ilmiö. Aiheen käsittelyn kautta näytetään väkevästi keskisormea myös pölkkypäiselle vaikenemisen kulttuurille.

Käsikirjoitus: Pilvi Hämäläinen. Ohjaus: Taru Eskonen-Myllylä. Tuottaja: Teijo Roine. Ohjaajan assistentti: Katariina Olkkonen. Lavastus: Soile Kollanen, Arto Lehtikangas, Keijo Myllylä & Tapio Myllylä. Puvustus: Taru Eskonen-Myllylä, Sanna Jaakkola & Maria Kymäläinen. Tarpeisto: Työryhmä. Äänisuunnittelu: Taru Eskonen-Myllylä, Jaakko Myllylä. Valosuunnittelu ja projisoinnit: Antti Viitakangas. Rooleissa: Kasper Colliander, Sani Järvinen, Maria Kymäläinen & Miika Vaarakallio.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .