Teatteriarvio: Keisarikunnassa on osaamista lavan täydeltä

Teatteriosuuskunta EState

Keisarikunta

Ensi-ilta Kangasniemen Syvälahden tanssilavalla 14. 7. 2019

Jos Syvälahden tanssilavan katto olisi ollut irtonaisempaa sorttia, olisi ensi-illassa saatu huokailla avoimen taivaan alla.

Ai miksikö niin?

Sen vuoksi, että meno estradilla oli niin tanakkaa jo ensi tahdeista lähtien. Rytmijalka ei katsomossa saanut levätä hetkeäkään, sillä väliaikoineen kaksi ja puolituntiseen esitykseen mahtui yhteensä 33 laulua ja melkein yhtä monta tanssinumeroa. Hengästyttävää!

Teatteriosuuskunta EState oli tarttunut elokuvanakin tuttuun Keisarikuntaan. Toimivan elokuvan ja yhtä lailla näytelmän takana on useimmiten teksti – tarina. Tämän elämänmakuisen tarinan alkutahdit koettiin Kotkassa joskus 1950-luvun puolivaiheilla, vaikkei Sami Keski-Vähälän ja Pekka Mandartin käsikirjoitus orjallisesti todellisuutta seuraillutkaan.

Tapahtumapaikkoja olivat satama, kaupungin kadut ja ennen muuta ravintola nimeltä Fennia. Keskiössä oli joukko ystävyksiä, joita yhdisti rakkaus – vai intohimo? – musiikkiin; rytmiin. Oli pakko soittaa, laulaa ja tanssia!

Muun yleisön tavoin pökerryin siitä järisyttävästä energiasta, joka esiintyjistä huokui. Suvantopaikkoja ei tarjottu. Tämä porukka taipui Tuija Nikkilän vaativiin ja monipuolisiin koreografioihin uskomattoman sujuvasti, ja lauluvoimaa sekä -taitoa löytyi sekä yksittäisistä solisteista että koko ensemblestä. Kun yhtye säesti komeasti ja musiikkityylit vaihtuivat lennossa, ei esteitä viihtymiselle ollut.

Esityksen hurjatahtisen ja nauruhermoihin vetoavan pinnan alla väreilivät vakavammat teemat. Huoli toimeentulosta, uskallus hypätä tuntemattomaan, rakkaus ja sen hinta eivät menetä ajankohtaisuuttaan. Polveileva juoni tuskin olisi kärsinyt, jos esitystä olisi tiivistetty: toinen näytös oli dramaturgisesti ensimmäistä hajanaisempi.

Keisarikunnan valovoimaisesta esiintyjäjoukosta ei ole mielekästä nostaa esiin yksittäisiä henkilöitä, sillä musiikkinäytelmän voima on yhtenäisessä, vahvassa työryhmässä. Mikä sen parempaa, kun lopputuloksena on tolkuton määrä lavasäteilyä kotiin vietäväksi.

Käsikirjoitus: Pekka Mandart , Sami Keski-Vähälä . Ohjaus & sovitus: Arto Nieminen. Musiikin sovitus ja johto, laulujen harjoittaminen: Anssi Huotari. Koreografia: Tuija Nikkilä. Lavastus: Jere Pietarinen, Riikka Hakamäki. Tarpeisto & kampaukset: Riikka Hakamäki, SAMIedu . Puvustus: Mimmi Rantala, Miia Palvimo . Äänentoisto: Pekka Koivunoro. Valot: Janne Ahokas. Orkesteri: Anssi Huotari, Sami Harlin, Jouko Reijonen, Larry Kauppinen, Seppo Heikkonen. Rooleissa: Olli Jokinen, Saku Taittonen , Joonas Kääriäinen, Kasperi Hulkkonen, Joonas Veijanen, Jere Pietarinen, Matti Kröger, Juuso Nykänen, Kimmo Pylvänäinen, Esa Kääriäinen ja Mimmi Rantala, Miia Palvimo , Tarja Pyhähuhta, Elina Karjalainen, Maria Trygg , Johanna Tapio, Anna Tulla.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .