Teatteriarvio: Kinnulan Muttiteatterin Ulvova mylläri oli sympaattinen, mutta kerronnaltaan sekava romanttinen maalaiskomedia

Muttiteatteri

Ulvova Mylläri

Ensi-ilta Muttiteatterin Kesäkatsomossa 6. 7. 2019

 

Auuu!!!!

– Minun pääni ei kestä tätä kovin pitkään, toteaa ulvova mylläri Gunnar Huttunen ( Jarkko Rekonen), kun kukaan ei enää tunnu enää uskovan häneen, ja jopa (sala)metsästyskaveri, poliisi Portimo, ( Roosa Rekonen), joutuu viran puolesta toimittamaan Gunnaria Ouluun mielisairaalaan.

Vaikka niin ikään metsästystä harjoittavan, jonkun verran ehkä rappioituneen kunnanlääkäri Ervisen ( Harri Laajoki) kanssa juodaankin viinaa hyvässä hengessä ja sota-ajan piristäviä lääkkeitä kokeillaan, niin öisin mylläri arvioidaan mielenvikaiseksi ja uhkaksi peräpohjalaisen 1940-luvun kyläyhteisölle.

 

Järkeily ei pahemmin auta, kun metsästystä ja reippaanpuoleisesti viinaa nauttivan kunnanlääkäri Ervisen, nimismies Jaatilan, pankinjohtajatar ynnä muiden kyläläisten käsitykset Gunnarin mielenterveydestä asettuvat sille tolalle, että ulvova mylläri on saatava hiljaiseksi.

“Miksi? Mitä minä teen väärin?” tuntuu Gunnar ihmettelevän, mutta ottaa nöyrästi ja rakentavasti vastaan osansa.

Muiden mielisairaalan potilaiden kanssa käymissään keskusteluissa Gunnar kertoo itsekin tietävänsä olevansa hullu, kun niin kylillä puhutaan, mutta kuka lopulta on hullu? Muodostuu vastarinta Gunnarin (aivan järkevän) hullun mielen ja ympäröivä nyhtesön välille. Omituinen tyyppi, järjestyksen rikkoja on saatava ruotuun.

 

Matleena Paanasen Kinnulan Muttiteatteriin ohjaaman Arto Paasilinnan romanttisen komedian Ulvova mylläri päähenkilö Gunnar on klassinen kylähullu. Hän on oiva mylläri, harmiton ja hyväntahtoinen henkilö, joka ei tahdo pahaa ja jolla on myös rahaa ja joka pitää myös myllyn siistissä kunnossa. Hän vain sattuu ulvoskelemaan öisin, varsinkin sen jälkeen, kun kylään muuttaa hemaiseva kerhoneuvoja Sanelma Käyrämö ( Jonna Muhonen). Sanelma hieman säikkyy Gunnaria, joka tulee ensimmäisen kerran juttusille aamuneljältä, mutta jotenkin he rakastuvat toisiinsa.

 

Jotenkin on myös vaikea seurata tarinankerrontaa. Rekonen Gunnar Huttusena ammentaa läsnäoloaan allutuppuraismaisesta Rölli-habituksesta, mutta motiivit toiminnalle jäävät enemmän tai vähemmän hämärän peittoon. Hahmot ovat muutenkin karikatyyrimäisiä. Vuorosanat muistetaan ja lausutaan, mutta roolihahmot jäävät roolihahmoiksi. Kuka? Miksi?

Ensi-iltailtana juhittiin myös Muholan kyläseuran 40-vuotisjuhlaa ja paikalla oli oletettavasti paljon kyläläisiä, joita nauratti, kun tuttu ihminen oli lavalla esittämässä koomista hahmoa, lippapakki lensi tai sänky kääntyi. Tämä ei aivan riittänyt draaman kannattamiseen muualta tulleelle, mutta olihan siinäkin puolensa. Syntyi ehta kokemus, kuin menneisyydestä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .