Teatteriarvio: Korpilahden Teatterin Pitkätossulla on ilkikurisen ikivihreät saparot

Korpilahden Teatteri

Peppi Pitkätossu

Ensi-ilta Korpilahden sataman Piippurakennuksessa 10. 8. 2019

Huvikumpu on juuri niin keltainen kuin kultaisesta lapsuudesta muistikin. Herra Tossavainen on juuri niin ketterä ja Kapteeni Pitkätossu juuri niin merikarhumainen kuin oli kuvitellutkin, ja Tommi ja Annikka käyttäytyvät juuri niin suloisen mallikelpoisesti kuin Astrid Lindgrenin luomassa satumaailmassa Pepin kääntöpuolen kuuluukin. Jopa käsiohjelma on juuri oikealla tavalla nostalgianvärinen ja silti jotenkin tuoreenvihreä…

Klassikon arvo kertakäyttöhyödykkeeseen nähden rakentuu pitkälti niin, ettei se tyhjene kertakohtaamalta, vaan syntyy aina uudelleen kertoakseen meille jotain ajastamme ja itsestämme ajassa. Nyt yli seitsemänkymppinen Peppi Pitkätossu syntyy uudelleen Korpilahdella ja ponnistaakin maailmaan varsin pontevasti parkaisten. Ääriään myöten täysi Korpilahden aarrekammio, lämminhenkinen Piippurakennus, näkee, kokee ja vaikuttuu, kun Peppi taas kerran jättää jäljen.

Anu ja Iina Hakasen valloittavan ohjaustyön tuloksena teatterin taikapiiri ympäröi jo kahdeksatta kesää niin hurmaavan tekijäkaartin kuin isot ja pienet katsojatkin. Kekseliäin ratkaisuin intiimille näyttämölle loihditaan rikkaita ja mielikuvitusta kutkuttavia näyttämökuvia, joiden salaperäisyyttä tehostavat erinomaisesti toteutetut valot ja äänimaisema. Ruotsalaisen näyttelijä-ohjaaja Staffan Götestamin dramatisointi työntyy hellän määrätietoisesti yleisön syliin kuin korskahtaen Huvikummun ikkunasta pilkistävä hevosen pää. Sulahopsulahei.

Tasavahva näyttelijäryhmä voittaa tuon tuostakin kädenväännössä itsensä – mukaansatempaavan ilon ja innostuksen kautta. Pepin röyhkäily, veijarirosmot ja pikkukaupungin sovinnaisuus sievistelevine hupsuine täteineen, kansankynttilöineen ja virkainnosta pinkeine ”sössiaalivariston” Rouva Ryöppyvaaroineen esitetään sadulle juuri sopivalla liioittelulla maustaen, niin että hassulle karnevaalille höröttävät kaikki. Kunnes Huvikummun voimanpesän hyvin tunteva aikuinen kenties havahtuu kysymään, mitä Peppi oikeastaan haluaa tänään sanoa? Pitelemätön anarkia saattaa edustaa toiveentoteumaa korrektisti käyttäytyville ja siksi herkästi epäkiinnostaviksi kuvatuille lapsille, mutta silkkaan räyhähenkeen ja näsäviisaaseen pullikointiin taitaa nykymaailmassa törmätä jo liiankin usein. Siksi ei voi olla pohtimatta, mitä Pepistä ihan oikeasti tulee isona, sitten jos sadun ja kiekurapillereitten taikavoima hiipuu. Ja juuri siksi, sydämellisenä ja ulotteikkaana, Korpilahden Peppi Pitkätossu on niin tärkeä esitys, taiten tehty klassikko, joka pikkuisen pistää.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .