Teatteriarvio: Kyllikki Saaren murhasta vauhtia ottanut tragedia koskettaa

Mäntän Uusi Teatteri

Runar ja Kyllikki

Ensi-ilta 20. 1. 2018

Kyllikin nuori kauneus on niin lumoavaa, ettei sitä pysty vastustamaan kukaan. Ei edes herkkä ja arka nuorukainen Runar. Ympärillä on yhteisö, joka pitää yhtä, puristaa ja välillä lyö kuin yksi valtava nyrkki.

Mäntän Uusi Teatteri on rohkeasti tarttunut Jussi Kylätaskun vuonna 1977 kirjoittamaan näytelmään Runar ja Kyllikki, jonka taustalla on Kyllikki Saaren murhamysteeri. Näytelmä ei ole helppo eikä tavanomainen, se ei tarjoile nykyään niin kovin suosittua aivot narikkaan -viihdettä. Teatteriväeltä saankin kuulla, ettei Mäntän Uusi Teatteri tee lainkaan farsseja, vaan usein valitaan vakavampia aiheita. Nostan hattua.

Huomaa, että Janne Salmisen ohjauksessa porukka on tehnyt valtavan työn. Jokainen näyttelijä suoriutuu urakastaan hienosti. Akusti Kalliokoski on Runarina herkkä ja uskottava pieniäkin eleitä myöten. Tia Hienonen Kyllikkinä suorastaan säteilee ihanuutta, viattomuutta ja idealismia.

Seija Köykkä Runarin äitinä on upea – varma roolisuoritus on monipuolinen kaikkine tunteineen. Äitiä repivät ristiriidat ja kipu tuntuvat katsomoon saakka. Pertti Heinonen puolestaan on äreänä Kyllikin isänä oikealla tavalla karmaiseva. Härkä-Heikin roolissa Harri Mäkinen on todella vakuuttava.

Ensi-illassa oli paikoitellen hieman haparointia, mutta uskon että replikointi selkeytyy ja ajoitus napakoituu matkan varrella. Jossain vaiheessa esitystä tuntui, että toteutus on aika sekava, mutta lopulta kokonaiskuva eheytyy. Erityisen hienosti esiin nousee yhteisön merkitys, se miten ahdasmielinen ja rajoittava ympäristö voi olla, miten se voi murskata yksilön.

Tunnelma on paikoitellen ahdistava, aivan kuten sen kuuluukin olla. Minun puolestani se olisi saanut olla vieläkin painostavampi, eikä huumoria olisi tarvinnut ujuttaa mukaan lainkaan. Tarina itsessään traagisuudessaan ja väkivaltaisuudessaan on riipaiseva; esityksen jälkeen moni pyyhki liikutuksen kyyneleitä.

Näytelmän kantavana teemana on seksuaalisuus, ja etenkin viime aikoina paljon esillä ollut seksuaalinen häirintä. Alkupuolella mukana vilahtelevat kännykät selfieineen, oikeastaan aivan turhaan, sillä katsoja kyllä osaa rakentaa sillan nykypäivään ilmankin.

Kaiken kaikkiaan Runar ja Kyllikki on varsin vaikuttavaa teatteria, joka herättää ajattelemaan ihmiselämän suuria kysymyksiä aina vallasta, moraalista ja vastuusta alkaen.

Käsikirjoitus: Jussi Kylätasku, ohjaus: Janne Salminen , lavastus ja tarpeisto: Tiina ja Markku Kytömäki, työryhmä, puvustus: Ompelupuoti, maskeeraus: Anneli Helander, työryhmä, valo- ja äänisuunnittelu: Janne Salminen, valo- ja ääniajot: Tiina ja Markku Kytömäki, Maija Hakanen, rooleissa: Akusti Kalliokoski, Tia Hienonen, Seija Köykkä, Pertti Heinonen, Harri Mäkinen, Tapio Elo, Konstantin Dmitriev, Teija Elers, Laura Kytömäki, Jussi Lampinen, Paavo Pohja, Päivi Helander (ensi-illassa tilalla Maija Hakanen), Petra Lehtoväre.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .