Teatteriarvio: Liike luo olentoja

Thomas Moncktonin kyky hallita kehonsa jokaista osaa on ilmiömäinen.

Thomas Monckton

Only Bones

Jyväskylän kaupunginteatterissa 6 .7. 2017

Thomas Monckton vyöryttää minimalistisessa teoksessa monivivahteisen kehollisen projektin. Keho puretaan paljaaksi luuksi ja rakennetaan se liikkeellä ja ilmeillä taas lihaksi. Moncktonin taide sijoittuu jonnekin fyysisen teatterin, nykysirkuksen ja mimiikan rajaan.

Nimeään noudattaen teoksessa näkyväksi on jätetty vain riisuttu tila. Pienellä näyttämöllä on vain tuoli ja lamppu, jonka väriään muuttava valo saattelee liikettä. Asetelma on tyylikäs esimerkki minimalistisen teatterin ilmaisuvoimasta.

Pieni liike muuntuu ilahduttaviin oivalluksiin. Käsi niveltyy inhimillisiksi ja ilmeikkäiksi olennoiksi. Lapsuuden hapsiainen pukee sormikkaan ylleen kuin villapaidan, sukkaan puettu käsi kadehtii jalkoja. Nähdään kokonainen käsillä toteutettu tutkielma kalojen ja meduusojen tavoista liikkua vedessä.

Ilahduttavia ovat myös tanssillisemmat, koko kehon liikettä hyödyntävät osuudet. Monckton intoutuu omaan variaatioonsa vedenalaisesta Joutsenlammesta.

Kallo Collectiven alla ja yhteistyössä Gemma Tweedien kanssa rakennettu teos naurattaa. Seuraavassa hetkessä teemoina erottuvat väkivalta ja kehon sisäiset ristiriidat.

Moncktonin kyky hallita kehonsa jokaista osaa kasvojen pienimpiä lihaksia myöten on ilmiömäinen. Käsi muuntuu pienellä sormen liikkeellä uudeksi ja taas uudeksi eläimeksi. Aluksi osallistavuudesta häkeltynyt yleisö villitään antamaan eläimille ääniä – kuullaan ainakin aasin hirnahdus ja koiran haukku, jotka Monckton syöttää kädelleen tai risteyttää.

Moncktonin klovneriaan ja mimiikkaan nojaava tausta näkyy pienten nyanssien suvereenissa hallinnassa. Katse on avoin yleisöön: liike ottaa kontaktin katsojaan, kääntyy kohtaamaan ja reagoi nauruun.

Kehollisuus ja liike ei ulotu fyysisesti laajalle – teoksen luista käsin kurkotellaan tuskin neliömetrin aluetta ulommaksi. Mitään pientä tai vähäeleistä ei kuitenkaan ole Moncktonin ilmaisussa. Puitteiden paljaudesta ja pelkästä liikkeestä syntyy vajaan tunnin kestävässä teoksessa kertomus ja autonominen maailmansa.