Teatteriarvio: Murmuun Nuori mylläri on kelpo piriste syysiltoihin

Yli satavuotiaan klassikon uusversiossa kuullaan myös tuoreita lauluja.

Murmuu-teatteri

Nuori mylläri

Ensi-ilta 28.10. 2017

Hyvän tuulen teatteria – niin on oikein sanoa Murmuu-teatterin uutuudesta Nuori mylläri, joka perustuu Maiju Lassila n vuonna 1912 kirjoittamaan huvinäytelmään. Ohjaaja Kunto Ojansivu on uudistanut klassikkonäytelmää ottamalla mukaan biisejä nykymusiikin monivärisestä kirjosta.

Lauluvalinnat on tehty niin, että ne soveltuvat kohtauksen aiheeseen mutta jäävät kuitenkin varsin irrallisiksi, kuten tällaisissa produktioissa valitettavan usein käy. Ei nyt ihan päälle liimattua tällä kertaa sentään, mutta ei liioin roolin tuntoja syvästi luotaaviakaan.

Bändi soittaa musiikkinumerot riittävän täsmällisesti, mutta suomalaiseen tapaan jurosti. Kun ollaan näytillä, olisi muusikoidenkin hyvä eläytyä, koska heidän läsnäolonsa viestii yleisilmapiiriä. Tässä mielessä erityiskiitos Teemu Pätsille, jonka iloinen olemus rumpalina loi positiivisia väreitä.

Kun laulullisen huvinäytelmän pääosaa esittää tangokuningas Tommi Soidinmäki, voi odottaa, että laulullisesti ollaan huipulla. Aivan jokainen hänen esittämänsä biisi ei ollut sävellajiltaan hänelle paras mahdollinen, mutta pätevästi hän sinnitteli nekin voittoon. Myös roolityöskentelyssä on mukavasti tulkintaa, eläytymistä ja hurmuripojan otetta.

Esityksen ylöspano on sujuva ja letkeä, ei yhtään viipyilevä eikä tasapaksu. Koko ajan tapahtuu, ja kohtausten vaihdot käyvät käpsäkästi. Kaikki esiintyjät ovat varsin onnistuneesti istutettuina rooleihinsa, joskin Jari Mansikkaviita on varastaa shown ilmiömäisen repäisevällä esiintymisellään.

Nuoret – niin naiset kuin miehetkin – ovat kuin tuulahdus menneiltä vuosikymmeniltä, sillä esityksen modernisointi ei ole puuttunut varsinaiseen sisältöön: yhä ollaan vanhan myllyn liepeillä, maalaismiljöössä, maitohinkkien, tupakkipussien ja seiväsaitojen maailmassa. Kiva! Muutama lisärepliikki tosin murjaisee vitsin osuvasti paikalliseen nykyhetkeen.

Näytelmän tematiikka on ikivanhaa, jo Kalevalasta tuttua romantiikkaa: miehet metsästävät ja tytöt rimpuilevat tai kiehnäävät ansassa. Salla Reijonen tarjoaa varsin uskottavaa, ylpeästi antautuvaa lemmenloukkua Pentille (Soidinmäki), muut helmanheiluttajat ovat auliimpia, jopa mainioita leskiä (Sari Pätsi, Tarja Takula) myöten.

Nuori mylläri on mukava piriste syyspimeisiin, sopii koko perheen katsottavaksi mainiosti ja tarjoaa taatusti viihdyttäviä hetkiä romantiikan suloisessa siimeksessä. Ensi-illan katsojakunnassa oli ilahduttavasti lapsia, teinejä, meitä keski-iän vallanneita kuin myös harmaiden hapsien viisastuttamia. Kaikki sydän sulana katsomossa. Kuten pitääkin.

Käsikirjoitus: Maiju Lassila, Usko Kemppi, Kunto Ojansivu. Ohjaus: Kunto Ojansivu. Kapellimestari: Matti Lindén. Koreografia: Laura Suonperä. Lavastus: Kunto Ojansivu. Lenne Pätsi, Matti Toikkanen. Valot ja maskeeraus: Ella Suhonen. Puvut: Silke Valkeinen. Rooleissa: Tommi Soidinmäki, Salla Reijonen, Santtu Nenonen, Ville Kuusisto, Jonni Pitkänen, Juuso Kunelius, Elli Kalmari, Silke Valkeinen, Erika Seppänen, Henna Salonen, Sari Pätsi, Tarja Takula, Matti Toikkanen, Jari Mansikkaviita, Kyrö Kalmari, Riina Rantalainen, Lenne Pätsi, Marko Pöllänen.