Teatteriarvio: Naamiokomiikkaa kulisseissa

Arvostetun saksalaisen naamioteatteriryhmän Familie Flözin Teatro Delusio oli lumoavaa katseltavaa.

Familie Flöz

Teatro Delusio

Vierailuesitys Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 5.7.2017

Arvostetun saksalaisen naamioteatteriryhmän Familie Flözin esitys kurkistaa teatterin kulissien takaisten ihmisten elämään. Keskiössä on kolme lavastemiestä, joista porukan pomo haikailee oopperadiivan perään, toinen haluaa näyttelijäksi ja kolmas on älykkö, jolla on vaikeuksia keskittyä työhönsä. Tämä on siis oma tulkintani; esityksessä ei nimittäin puhuta lainkaan, jolloin yleisö pystyy suhteellisen vapaasti rakentamaan mieluisensa tarinan.

Ei voi kuin vain hämmästellä, miten esiintyjät saavat ilmaistua laajan kirjon tunteita pelkästään liikkeidensä avulla, puhumattakaan siitä, että kullakin näyttelijällä on ainakin kymmenen roolia esitettävänään. Näitä korostavat taidolla tehdyt sarjakuvamaiset naamiot, joilla on yksi ja monta ilmettä samaan aikaan, eikä missään vaiheessa ollut epäselvyyttä henkilöiden luonteenpiirteistä.

Tyylilaji on suurimmaksi osaksi hienostunutta fyysistä komiikkaa, mutta esitys pystyy tarpeen tullen näyttämään myös herkempää puolta, mitä nyt loppuminuuttien käänne oli mielestäni liian jyrkkä. Tarinaan on ripoteltu unikohtauksia, jotka ovat tai eivät ole osittain totta, minkä seurauksena joidenkin tapahtumien syyseuraussuhteet jäävät hämäriksi. Myös tiettyjä sivujuonteita – esimerkkinä älykön orastava suhde erääseen ballerinaan – jätetään kesken.

Se kuinka tiiviisti Teatro Delusio on käsikirjoitettu, on loppujen lopuksi sivuseikka, sillä sympaattiset hahmot ja erinomainen tekninen toteutus tekevät esityksestä lumoavaa katseltavaa.

Ohjaus: Michael Vogel Käsikirjoitus: Paco Gonzáles, Björn Leese, Hajo Schüler, Michael Vogel. Rooleissa: Daniel Matheus, Dana Schmidt, Thomas van Ouwerkerk. Naamiot: Hajo Schüler. Lavastus: Michael Vogel. Puvustus: Eliseu R. Weide. Äänisuunnittelu: Dirk Schröder. Valaistus: Reinhard Hubert.