Teatteriarvio: Petri Tammisen kirjaan perustuva Suomen historia kertoo tavallisuudesta erikoisen rohkeasti – näyttelijät eivät ole ammatiltaan näyttelijöitä

Espoon kaupunginteatteri

Suomen historia

Kantaesitys Revontulihallissa Espoon kaupunginteatterissa 13. 3. 2019

 

Kirjailija Petri Tamminen haastatteli satoja ihmisiä ja kirjoitti kirjan kuulemistaan muistoista. Oli neronleimaus nimetä kirja Suomen historiaksi. Suomen historia kun on paljon muutakin kuin valtiollisia tapahtumia. Se on tupakan polttamista maitolaiturilla, grillattujen broilereiden ilmestymistä marketteihin sekä satoja kokouksia, joissa nimetään urheiluseuroja Veikoiksi, Pyrinnöiksi, Myrskylän Myrskyksi tai Leppävirran Lepäksi.

Erik Söderblomin ohjaama esitys nostaa niin ikään valokeilaan tavallisen ihmisen Espoon kaupunginteatterissa.

Koe-esiintymisten kautta produktioon on löydetty viisitoista 55–85-vuotiasta ihmistä, jotka eivät ole ammatiltaan näyttelijöitä.

Hatunnosto raadille upeista valinnoista! Jokainen ryhmän jäsen on paitsi rohkea heittäytyjä, myös sydämellinen esiintyjä, eli todellinen löytö välittämään oikeiden ihmisten oikeita tarinoita.

Esitys koostuu liikkeen kautta toteutetuista osioista, lyhyistä monologeista ja Esa Pietilän teoksen tahtiin hengittävästä, korvia hivelevästä saksofonin soitosta.

Koreografi Hanna Brotherus on tehnyt ryhmän kanssa uskomatonta työtä. Näyttävät, tarkoiksi hiotut liikeosuudet herättävät monenlaisia tunteita.

Myös rekvisiitan käyttö on kekseliäisyydessään omaa luokkaansa; pulpetit, makuupussit ja päällystakit muuntuvat moneksi.

Esityksen tehokkain, eikä niin kovin salainenkaan ase on joukkovoima. Paitsi että yhdessä tekemisellä on painava symbolinen arvo, se on myös visuaalisesti toimiva ratkaisu. Viisitoista ihmistä lavalla sukset jalassa tai kottikärryt sylissä on vaikuttava näky, uskokaa pois.

Kohtaukset ovat paikoin kutkuttavan monitulkintaisia. Rivin naisia pukemassa seisaaltaan sukkahousuja jalkaansa voi yhtä hyvin lukea kertovan suomalaisen naisen kuin Suomenkin sitkeydestä.

Sama tulkinnanvara säilyy kautta linjan, esimerkiksi hienossa kohtauksessa, jossa esiintyjät elvyttävät maahan levittelemiänsä päällystakkeja ja lopulta pukevat ne ylleen. Menneisyyttä kannetaan harteilla, joko painolastina tai lämmittämässä.

Vaikka esityksen lämmin nostalgia naurattaa, mukaan on valikoitunut myös tarinoita, jotka saavat monet kaivamaan nenäliinaa esiin. Kiusaajien pelko ja niin syvä yksinäisyys, että palotarkastajankin visiitti on juhla, ovat esimerkkejä teoksen koskettavimmista teemoista.

Paineeton ja tyyni näyttelijäntyö luo oivan kontrastin teoksen visuaaliselle runsaudelle. Kahdelle isolle kankaalle heijastetaan Suomi-kuvaa karhuvideoista vanhojen lehtimainosten kautta konkurssi-aiheiseen statistiikkaan.

Koska lavallakin tapahtuu koko ajan, silmä ei ehdi poimimaan kaikkea tarjolla olevaa. Luultavasti ei ole tarkoituskaan, ja tämäkin kääntyy positiiviseksi “ongelmaksi”; haluksi nähdä esitys uudestaan.

Ohjaus: Erik Söderblom. Koreografia: Hanna Brotherus. Rooleissa: Auli Laine, Elihu Galvan, Esko Laaksonen, Heikki Mahlamäki, Heikki Savolainen, Ilari Hannula, Juha Uutela, Kyllikki Joukama, Marja Parviala, Pertti Lehtonen, Petri Heimonen, Pirre Toikkanen, Ritva Kattelus, Satu Järvinen, Taina Saarikoski

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .