Teatteriarvio: Prinsessalla meni herne nenään

AdAstra-teatteri

Prinsessa Pikkiriikki

Ensi-ilta Mäki-Matin perhepuistossa 7.6.2019

Uhmaikäinen osaa olla ärsyttävä. Murkkuikäinen osaa olla ihan sikaärsyttävä, ja aikuinenhan se vasta ärsyttävä osaakin olla, kaikessa ylhäisessä rakastettavuudessaan. Hänen kuninkaallinen korkeutensa Prinsessa Pikkiriikki nyt kuitenkin on siinä määrin ärsyttävä tahtoikäinen, että herneet lentävät kymmenen patjan alta aina aikuisen nenään asti. Siksi AdAstran kesän lastenteatteriesitys on erityisen tunnistettava – ja pikkiriikkisen ärsyttävä.

Hannele Lampelan lastenkirjan ja Lija Fischerin dramatisoinnin pohjalta rakennettu näytelmä leikittelee leikin varjolla moraalilla: hyveillä ja tuhmuroinneilla ja haluilla ja seurauksilla ja sillä miten prinsessatkin pikkuhiljaa oppivat, että ihmiseksi kasvetaan herne herneeltä, mutta unelmoinnin myötä. Marianna Räsäsen ohjaama esitys purkaa leikkisästi pelin sääntöjä, miten vaikkapa vapaa tahtotila kirmata pikkupöksyissä torille tai lähettää kaikki tyhmät himskattiin ei välttämättä tuotakaan sitä toivotuinta lopputulosta. Prinsessa Pikkiriikki soittaa meidän kaikkien ovikelloa ja kysyy, voitaisko me olla sopivan pieniä isoja ja tulla niille leikkimään?

Miljöö Mäki-Matin perhepuistossa sopii tarinaan kuin kurahanska taaperon käteen, ja Hannele Kemppaisen lämpimän luontevasti tulkitsema äiti huutelee punamultaisen talon ikkunasta satuun kuin ”isojen maailmasta” ikään. Lastenhuonetodellisuus aarrearkkuineen tulee katsojaa liki ja hurmaavasti heittäytyville näyttelijöille vallan hiki, joten kyllä, tuohon leikkiin minä ainakin haluan mukaan!

Mutta kuten leikin henkeen kuuluu, leikin lopusta ei ikinä tiedä. AdAstran Prinsessa Pikkiriikki on kelpo lastenteatteriesitys, mutta tekstin tasolla se ei tarjoa uutta. Jos vertaa vaikka Kuusaan Kanavateatterissa vastikään nähtyyn Laura Ruohosen säkenöivän villiin Yökyöpeleihin, nämä ”prinsessapäiväkirjat” ovat kuin luetut, suut auki loksauttava magia puuttuu. Kiinnostava anarkia ei synny sormella osoittamalla ja suoraan huutamalla, vaan usein metaforisemmin ja sadun taikakeinoin. Äksykapinaa ja tuhmauhmaa sataa maailmassa nyt saavista kaataen, mutta yksi pikkiriikkinen juttu: kuka edes joskus puolustaisi kilttejä? Se vasta olisikin rohkeaa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .