Teatteriarvio: Toilailukomedia saa tummia sävyjä

Naissaaren Näyttämö

Poliisin poika

Ensi-ilta Vaajakosken Naissaaressa 16.6.2017

Lama-ajalla ilmestyneeseen Jari Tervon romaaniin perustuva näytelmä kertoo Rovaniemellä asuvista pikkurikollisista, jotka aikovat tehdä pankkiryöstön – kuka kustantaakseen asumisen pääkaupunkiseudulla, kuka julkisuudenkipeyttään ja kuka siksi, kun ei ole muutakaan tekemistä. Kuten arvata saattaa, suunnitelmiin tulee pari muuttujaa.

Käsiohjelmassa esityksestä käytetään termejä ”toilailufresko” ja ”traaginen ihmissuhdekuvaus” samassa lauseessa, mikä kuvastaa osuvasti teoksen tyylilajin kirjoa. Aluksi sillä on vaikeuksia sovittaa näitä palasia yhteen, mutta esitys terävöityy toiselle puoliajalle mentäessä, kun komiikan farssielementit antavat enemmän tilaa tummuudelle.

Komediatyylin epävarmuudella saadaan myös muutamiin draamallisempiin kohtiin lisää voimaa, kuten Essi Särkijärven esittämän kyynisen perheenemäntä Marjaanan kertomukseen raskaaksi tulemisestaan.

Tyylilajien epätasaisuus on nähtävissä myös henkilöhahmoissa. Esimerkiksi Kari Elorannan esittämä linnasta vapautunut elämäntapaluuseri Trampas on realistisemmin toteutettu, kun taas Marjaana ja hänen keskenkasvuinen velipuolensä Lepsu (Aapo Salonen) ovat tyylitellymmin ilmaistuja.

Ainakin näyttelijät tekivät hyvää työtä niissä tyylilajeissa, mitkä heille sattuivat valikoitumaan. Keskinäinen kemia toimii, etenkin Marjaanan ja Lepsun välisissä kinasteluissa.

Erityismaininnan ansaitsee Sarbaz Kurdishin tulkitsema autokuski Jusse, jonka lakoninen piilohaistattelu umpirasistisille rikostovereilleen sai esityksen ensimmäiset väliaplodit.

Ohjaaja Antti Latun dramatisointi on perusvarmaa työtä, mutta ei sekään ongelmitta selviä.

Useimmat henkilöt toimivat vuorollaan tarinassa kertojina, joka ratkaisuna istuu paremmin kirjallisuuteen. Toisinaan he sortuvat selittämään tapahtumia, jotka yleisö pystyy itsekin näkemään ja päättelemään, mutta on tapauksia – esimerkiksi Marjaanan ja Jussen monologit – joissa ratkaisu on perusteltu hahmojen ajatusmaailmojen avaamiseksi.

Poliisin pojalla on vaikeuksia genrensä valinnalla, mutta parhaimpina hetkinään se pystyy käyttämään tyylikaaosta hyväkseen niin ulkoisesti kuin sisäisestikin ränsistyneen maailmansa rakentamisessa.

Perushyvä tragikomedia, jonka komedia ei itseeni niin vahvasti iskenyt, mutta muu ensi-iltayleisö tuntui saavan sen hauskemmasta puolesta enemmän irti.

Dramatisointi ja ohjaus: Antti Lattu. Rooleissa: Kari Eloranta, Essi Särkijärvi, Aapo Salonen, Tiia Turunen, Sarbaz Kurdish, Jari Mansikkaviita, Eeva Ikonen, Markku Helmola, Markku Pyykkönen. Musiikki: Ennio Morricone, Tiisu ja Hannu-Jussi Hakola. Puvustus: Arja Helmola, Kati Matilainen, Paula Rastas. Lavastus: työryhmä. Äänimies: Petteri Huikkonen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .