Teatteriarvio: Tyttö ja varis saa luontevan ja koskettavan tulkinnan Kanavateatterissa

Kanavateatteri
Tyttö ja varis
teLaukaassa 20.2.2019

Sirkku Peltolan Tyttö ja varis -näytelmän tyylillinen ohjenuora on selkeä. Keskiössä ovat vähäeleisyys ja hidastempoisuus.

Tätä näytelmän ydintä vaalii myös Kanavateatteri luontevalla tulkinnallaan Minna Tuomasen ohjauksessa. Hahmoja ei selitetä puhki, vaan katsojan sallitaan itse täyttää rivien välit.

Esityksen lähtökohtana on kahden ja tapahtumien myötä useamman erilaisen ihmisen maailman kohtaaminen. Alussa arvokkaan leskirouvan Armin (Sari Lindell) television katseluun pyhitetyn koti-illan rauhan rikkoo rappukäytävässä laitamyötäisessä toikkaroiva Säde (Anu Kauppinen).

Säde kuvataan varsin uskottavasti hiukan primitiivisenä ja viinaan menevänä viisikymppisenä, joka on pudonnut tahtomattaan työelämästä. Säteen karkean ja Armin punnitumman keskinäisen ajatustenvaihdon yhteinen nimittäjä on niin ikään vastoin omaa tahtoa koettu yksinäisyyden, ulkopuolisuuden ja tarpeettomuuden tunne.

Kun Säde saa töitä siivousfirmasta, elämä tuntuu palaavan jotenkin raiteilleen. Säteen sielun rauhattomuutta on omiaan tasapainottamaan uuden työkaverin Jarden (Antti Viitakangas) suorastaan stoalaisen tyyni suhtautuminen elämään kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.

Näyttelijät esittävät roolihahmonsa varsin luontevasti omissa viitekehyksissään. Uskottava on jopa kaikessa egoistisessa etäisyydessään ja vastenmielisyydessään siivousfirman kohdepäällikkö Ipe (Timo Piiparinen), joka ei vaikuta päästävän ketään lähelleen. Siksi tuntuu perustellulta, että hänen taustojaan kartoitetaan niukasti.

Tyttö ja varis kuvaa yksilöiden kautta yleispäteviä aiheita ja yhteiskunnallisia kipukohtia, kuten yksinäisyyttä, perheväkivaltaa, muukalaisuuden pelkoa ja sosioekonomista vähäosaisuutta.

Etenkin Armin hahmossa kiteytyy suomalaisuuteen liitetty pärjäämisen ja järjettömyyteen saakka omaksutun epäitsekkyyden mentaliteetin stereotypia. Edes viranomaisia ei viitsisi häiritä heidän työnkuvaansa kuuluvilla asioilla.

Kipukohdistaan narskuessaan näytelmä sisältää kautta linjan myös inhimillisen lämmön ja leikillisen suhtautumisen elämään. Erityisesti tämä elämänmyönteisyys tulee ilmi herkullisen dialogin eli lentävien leiskautusten muodossa. Katri Helenan Anna mulle tähtitaivas -kappale keventää ja syventää osaltaan taustalla yksinäisyyden teemaa.

Käsikirjoitus: Sirkku Peltola. Ohjaus: Minna Tuomanen. Lavastus: Kasper Colliander, Arto Lehtikangas, Keijo Myllylä, Kerkko Myllylä, Tapio Myllylä & Seppo Veid. Valot: Ella Patinen & Antti Viitakangas. Äänet: Minna Tuomanen & Antti Viitakangas. Puvustus: työryhmä. Rooleissa: Anu Kauppinen, Sari Lindell, Timo Piiparinen & Antti Viitakangas.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .