Teatteriarvio: Valoisa tulevaisuus jäi hämärän peittoon Leikattuja-festivaalilla

LeikattuJA-festivaali

Ilokivessä 1.8.2018

Kantaaottavan teatterin, performanssin ja esittävän taiteen pienoisfestivaali LeikattuJA järjestettiin kolmatta kertaa, tällä kertaa Ilokivessä. Järjestäjänä oli mukana myös Jyväskylän Ylioppilasteatteri, kun aiemmin Jyväskylän Nykyteatteriyhdistys ry on järjestänyt yksin tapahtuman.

Koska näyttämöillä on käsitelty viime vuosina runsaasti dystopioita, LeikattuJA-festivaali on ottanut uhkakuvia maalailevaan trendiin vaihtoehtoisen, valoisaa tulevaisuutta kuvaavan näkökulman. Ohjelmisto koostui noin kymmenestä lyhyestä esityksestä, jotka oli sitovinaan yhteen yksi teema: Näkymiä – mahdolliset todellisuudet.

Teema oli nimenomaan sitovinaan ohjelmiston yhteen, sillä yhtenäisestä kokonaisuudesta ei ollut kysymys edes väljästi tulkiten. Mahdollisista todellisuuksista voidaan toki ympäripyöreästi keskustella lähes millaisen tahansa taideteoksen äärellä, mutta valoisat tulevaisuuden näkymät eivät olleet yhdenkään esityksen temaattisessa ytimessä läsnä.

Läheltä festivaalin teemaa tuntuivat sentään liippaavan jälkipuoliskon häpeilemättömät ja riemastuttavat burleskiesitykset. Esiintyjät Melodie Von Kurnauh ja Rouge Amour vapauttivat yleisön tuuletuksiin. Mitäpä muuta tulevaisuutemme kaipaa yhtä kipeästi, kuin ihmisten vapautumista?

Kaiken kaikkiaan kokonaisuudesta jäi vaikutelma, että esitykset on rakennettu mitään spesifimpää teemaa ajattelematta. Ihmettelen, mikäli tulevaisuuden teema on ollut etukäteen mietittynä yhtäkään esitystä valmisteltaessa.

Festivaali koostui väliajan kanssa kahdesta osiosta, jotka olivat rakenteellisesti lähes toistensa vastakohtia. Ensimmäinen puolisko oli kokonaisuutena tietoisen raakilemainen. Esimerkiksi Panda Ilénin improvisoitu parkourmainen tanssiesitys ja Juuso Aumalan ääni-improvisaatioteos olivat sellaisinaan kiinnostavaa seurattavaa, mutta juuri mitään jo nähtyä tai kuultua ne eivät tarjoilleet.

Itseäni puhuttelevat esteettisesti huomattavasti enemmän etukäteen suunnitellut ja tarkkaan punnitut esitykset, joissa toki improvisaatio saa viitekehyksestä riippuen olla suuressakin roolissa. Suunniteltua, hiottua ja vakuuttavaa esittävää taidetta tarjoiltiinkin juuri jälkipuoliskolla.

Hienoimmat esitykset oli sijoitettu ohjelmiston loppuun. Jouni Hynysen avaruusaiheisesta monologista ja Reetta Elviira Halkosaaren animaatiosta Sipulinkuori huokuivat sekä kokemus että taiteellisen ilmaisun riemu kaikessa leikkisyydessään.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .