Teatteriarvio: Valtaa voi käyttää hyvänkin tekemiseen – paikallistarina tuo ohjelmistoon kaivattua omaleimaisuutta Jämsän kesäteatterissa

Jämsän kesäteatteri

Juuso – viimeinen patruuna

Toiveuusinta, 2. esitys 9.7.2019

 

Kesäteattereiden mahdollisuutta nostaa esiin paikallistarinoita on turhan harvoin käytetty. Jämsäläinen Risto Hakola on ansiokkaasti perehtynyt kotipaikkansa historiaan ja kirjoittaa itse näytelmiä, joissa menneisyys avaa arkun kantta ja palauttaa henkiin jo poisnukkuneita ihmisiä. Yksi heistä on Yhtyneitä Paperitehtaita vuosina 1940–1969 johtanut vuorineuvos Juuso Walden (1907–1972).

 

Walden oli voimakas vaikuttajapersoona niin Jämsän seudulla kuin Valkeakoskellakin. Hakolan teksti tuo hänet esiin pienyhteisön – tehdastyöläisten – lähes jumalhahmona. Ja sitä hän olikin, mitä tulee vallan käyttöön. Hän tuntuu päättäneen kaikesta, valvoneen kaikkea ja välittäneen kaikista työläisistään poikkeuksellisella tavalla.

Seppo Väänänen näyttelee Juuson vakuuttavasti, häkellyttävän samannäköisenäkin. Olemus huokuu karismaa. Puheenparsi on jykevää kuin kuusimetsässä näreitten jylhyys. Sortumatta ainoaankaan ylilyöntiin Väänänen näyttää Juuson vahvuudet ja heikkoudet, hyveet ja paheet.

 

Oman tekstin ohjaaminen ei ole helppoa. Hakola saa kokonaisuuden toimimaan mainiosti. Tällainen historiikki voisi notkahdella puuduttaviksi luennoiksi, mutta Hakola käyttää oivaltavasti roolihenkilöitä myös kertojina, ja näin saadaan nykyhetki sekä takauma solahtamaan samaan pakettiin.

Henkilöohjaukseen voisi kiinnittää enemmän huomiota. Osa esiintyjistä pääsee lavalle liian vapaana. Seurauksena on ylivireää ilmehdintää, hutilointia liikekielessä ja puheilmaisussa. Näin hieno tarina ei kaipaa hetkeäkään esityksen käärimistä kesäteatterikliseisiin.

Komiikkaa ja viihdyttävyyttä syntyy näet riittävästi tilanteista, hyvästä dialogista. Liekö ollut sattumaa vai ihan tarkoitus: esimerkiksi tarjoilijan (Kaapo Hakonen) sekoilu lasien kanssa oli hauskaa. Päivi Himasen soololaulu taas oli kerrassaan viehättävä muun reippaan esittämisen rusinana.

Saara Koskisen toimittaja on realismissaan esityksen kantavimpia rooleja. Reijo Ahonen saa reppana Reino Raappanan erilaiset tunnetilat luontevasti ilmaistua. Reijo Himasen laiskajammu vai mikä lie lapatossu on pinnistelemätön, suomalaisen peruskomiikan taidokas ilmentymä.

 

Toiveuusintana nähtävä ja koettava Juuso – viimeinen patruuna puoltaa paikkaansa keskisuomalaisella kesäteatterikartalla. Ei tarvitse ihmetellä näytelmän suurta suosiota: kun esitys rullaa sulavasti, saavat esittäjät rooleihinsa riittävästi henkeä, kun epookkiin kuuluva puvustustus (Pia Raiskila) on kohdallaan… mikä on katsojan viihtyessä? Ei mikään.

 

Käsikirjoitus ja ohjaus: Risto Hakola. Puvut: Pia Raiskila. Lavastus: Reijo Peltonen & työryhmä. Musiikin sov.: Matti Ekman. Äänet: Jon Pettersson. Rooleissa: Seppo Väänänen, Reijo Ahonen, Saara Koskinen, Tani Lindroos, Pentti Ruukki, Kaapo Hakonen, Pentti Ilomäki, Reijo Himanen, Aino Koivisto, Outi Reini, Iida Lahtinen, Risto Hakola.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .