Teatterikone – Max ja Moritz keppostelee

Teatterin tekeminen pienille lapsille on takuulla vaikea laji. Lastenkulttuuri kun ei tarkoita sitä, että huonompikin kelpaa – jos lapselle jo tarjotaan haastavaa ja monikerroksista, sitä osaa jatkossakin vaatia. Teatterikone ja Jyväskylän kaupunginteatteri tarjoavat yhteistuotantonaan näytelmän Max ja Moritz keppostelee. Sitä mainostetaan lastenmusikaalina, mutta nimitys on hiukan harhaanjohtava.

Musiikki ei ole 45-minuuttisen esityksen pääosassa eikä se ole erityisen vaikuttavaa tai mieleenjäävää. Näytelmästä puuttuu myös visuaalinen näyttävyys, joka yleensä yhdistetään musikaaleihin.

Sen sijaan Annu Sankilammen ohjaus tarjoaa aika tavanomaisen lastenteatteriesityksen kahdesta veljeksestä (Aaro Vuotila ja Aapo Oranen), joiden perusharrastus, tietokone- ja kännykkäpelien pelaaminen, keskeytyy sähkökatkoksen takia.

Tekemisen puutteessa Max ja Moritz aloittavat kiihtyvän keppostelukierteen. Kaverit eivät kuitenkaan ole pahoja: lopulta motivaatio parannuksen tekemiseen tulee heidän omista sisimmistään.

Kepposten sekä näytelmän innoittajana toimii Wilhelm Buschin 1800-luvun hirtehishumoristinen klassikkoteos Max ja Moritz. Se tekee esiintymisen lavalla, mutta itse esityksen kanssa sillä ei ole paljoa tekemistä.

Ratkaisu on sikäli perusteltu, että alkuperäisen tarinan pojat ovat oikeasti julmia ja kokevat kammottavan lopun. Alkutekstin kielellinen nokkeluus ja huumori olisivat ihan käyttökelpoisia aineksia, mutta näytelmän käsikirjoitus menee omia yllätyksettömiä teitään.

Poikien asut herättävät odotukset jostakin klovneriaan vivahtavasta. Tästä nähdään lavalla muutama hauska hetki, erityisesti rakennustelinekohtauksissa. Lisää saisi olla.

Mukana on samaan muottiin sujahtavia musiikkinumeroita, joista yksi alkaa kekseliäämmin vartaloperkussiolla. Vuotila ja Oranen tekevät pienet sivuroolit sujuvasti, mutta itse pojista jää karismaa uupumaan.

Tähtaimessä lienee lasten, erityisesti poikien hauskuttaminen sääntöjen ja tabujen rikkomisella: tässä tyhjennetään pyöränkumeja ja suunnataan tuhoamisvimmaa kouluakin kohtaan.

Potkut takapuoleen taisivat saada ensi-illan yleisöltä parhaat naurut. Aikuisille suunnatut jutut eivät ainakaan nousseet hauskan tasolle.

Tietenkään esitystä ei ole tehty aikuiskriitikkoja varten, mutta tämä nimenomainen epäilee, ettei itse olisi pienenäkään jaksanut siitä innostua. Sadunomaisuutta puuttuu, samoin lapsenomaista riemua.

Esityksessä ei liene mitään pienille lapsille sopimatonta, eikä erityisiä vikoja. Siinä ei vain myöskään ole mitään erityistä.

Käsikirjoitus: Wilhelm Buschin teoksen pohjalta Aapo Oranen, Annu Sankilampi, Aaro Vuotila. Ohjaus: Sankilampi. Koreografia: Emilia Laitinen ja työryhmä. Musiikki: Vuotila ja Oranen. Valot: Asko Konttinen. Lavastus: Pekka Sankilampi. Rooleissa: Vuotila ja Oranen.