Teatterikone Olemme kotona: Vaihtuvat kodit Ensimmäinen esitys 8.7. 2014

Teatterikone on tehnyt neljä erilaista pientä esitystä Jyväskylän Kesään hieman epätavallisemmalla konseptilla. Teksti perustuu todellisten ihmisten haastatteluihin ja esityspaikkana ja lavasteina toimii heidän kotinsa.

Oma ennakko-odotukseni oli, että keskiössä olisi jokin suru tai vaikea elämänmuutos, koska sellainen monesti tulee ensimmäisenä mieleen draaman aineksia miettiessä. Ensimmäinen esitys, Annu Sankilammen ohjaama Vaihtuvat kodit, kertoikin elämäntarinaa, jossa muutokset olivat läsnä.

Yleisö noudetaan tapaamispaikalta ja viedään asuntoon, jonka omistajia ei paljasteta. Tiistain noin kolmen vartin esityksessä kaksi näyttelijää, Kirsi Sulonen ja Aaro Vuotila, esiintyivät olohuoneessa istuvalle yleisölle niukan rekvisiitan kera, ilman valotekniikkaa.

Sulosen naishahmo lähtee liikkeelle lapsuudesta, kasvaa aikuiseksi, menee naimisiin, tulee äidiksi, eroaa, muuttaa. Vuotila on isä, aviomies, poika. Sulonen näyttelee aika niukan tekstin ja sanattoman tekemisen herkkäilmeisesti, Vuotila luonnostelee pikkuroolit läsnäolevasti ja esittää elävää musiikkia.

Tarina on hyvin tutun oloinen, sillä näinhän ihmiselle käy: lapsena on odotuksia, jotka aikuisena sekä täyttyvät että murtuvat. Tapahtumien arkisuus ei ole esityksen ongelma, vaan psykologisen syvyyden puute niiden käsittelyssä.

Eräs opettajani sanoi, että kirjoittamilleen henkilöille täytyy olla armoton, sillä siten niistä saa sympaattisia. Ymmärrän ajatuksen vaikeuden, kun todellisuuden ja ihmisten tunteiden kanssa täytyy liikkua herkin askelin, mutta varovaisuus jättää nämä henkilöt ulkopuoliselle katsojalle keskeneräisiksi ja persoonattomiksi.

Tunnelma on kiva ja rauhallinen ja esiintyjistä haluaa kovasti pitää. Teatterin taika ei kuitenkaan imaise mukaansa, eikä katsoja hetkeksikään unohda katsovansa esiintyjiä kuvittamassa suoraviivaista ja yksinkertaistettua kertomusta.

Jokaisen ihmisen oma tarina on koskettava, samoin hyvin tehty teatteriesitys voi koskettaa, mutta vähän eri tavalla, yleisihmimillisesti, katsojan omien tunteiden kautta. Vaihtuvat kodit jäi puolitiehen näiden kahden muodon väliin vähän terapiateatterinomaiseksi eikä tavoittanut ainakaan minua.

Konsepti sinänsä on ehdottomasti kiinnostava, ja Vaihtuvissa kodeissa paljon toimi mukavasti: ääninauhalta tulevat päähenkilön mietteet, toisessa huoneessa tapahtuva kohtaus joka kuullaan vain ääninä, eri elämänvaiheissa puettavat vaatekappaleet jotka symboloivat päähenkilön erilaisia rooleja.

Itse jään odottamaan kotiin tuotua esitystä, jonka tarinaan on tartuttu reilusti taiteentekijän otteella, kaivettu sieltä esiin tai vaikka keksitty persoonaa ja ristiriitoja sekä hyödynnetty tilaa vielä kekseliäämmin.

Teksti ja ohjaus: Annu Sankilampi. Rooleissa: Kirsi Sulonen, Aaro Vuotila.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.