Teatteriosuuskunta Estate Muistojen kotipiha Ensi-ilta Syvälahden lavalla 15.7.2014

Kun Väärän vitosen ensitahdit kajahtavat Syvälahden lavalla Kangasniemellä, lähtee näytös heti lentoon: näyttämön huikea rekvisiitta on täynnä kansallisromanttista esineistöä, Tuija Nikkilän toimivissa koreografioissa on kansantanssin aineksia sovitettuina show-elementteihin ja hienosti miksattu musiikki toimii täydellisesti laulun ja säestyksen osalta.

Sami Ruutiaisen tanssilavaorkesteri soittaa vanhaa tanssimusiikkia sytyttävästi mutta myös erityisen upein sovituksin. On nähty vaivaa! Käsikirjoittaja Sanna Häkkinen sitoo laulut käsikirjoituksessaan osaksi karjalaisyhteisön elämää raskaiden sotavuosien aikana: ilman huumoria, sitkeyttä, luottamusta Korkeimpaan ja rakkautta lähimpiin evakot eivät olisi kestäneet. Kaikki tulee kunnioittavasti julki.

Aivan omalle tasolleen esityksen nostaa Tarja Pyhähuhdan sovitus ja ohjaus. Esitys on tunteiden vuoristorata. Kohtaukset vaihtuvat nopeasti paitsi teknisesti myös emotionaalisesti ja silti jokainen tunne ehtii tehdä pesän katsojan kokemusmaailmaan. Jos koskettavuutta etsii, tätä etäämmäksi ei tarvitse mennä. Esitys tulvii yleisön palvelemista parhaalla mahdollisella tavalla.

Näytelmän energiataso on korkealla. Yhteistyö esittäjien kesken on löytänyt harmonian ja esitys tempaisi ensi-iltayleisön biisi biisin perään taputuksiin ja vuoroin pyyhkimään silmäkulmiaan. Ohjaajan toive yhdistää teatteri, laulu ja tanssilavakulttuuri toteutuu kaikilta osin ja niiden lisäksi kansakuntamme raskaat historialliset vaiheet välittyvät luontevasti seurattavan kyläyhteisön kohtaloissa.

Entä laulu ja näyttelijäsuoritukset? Kun miespääosaa esittää oikea tangokuningas, voinet vain kuvitella, mikä taso on laulussa! Marko Maunuksela luo lääkärievakosta herkän ja hellän mieskuvan, siinä missä koomikot Aapo Oranen ja Joonas Kääriäinen vetävät roolinsa taitavasti yli farssisykkeellä mutta silti irtaantumatta liikaa ensemblestä. Nauramatta heitä ei voi seurata.

Mimmi Rantala on kuin elovenatyttö puhtaimmillaan, uskottava unikuva menneiltä ajoilta. Myös muut esityksen naisroolit kantavat upeasti komiikan, realismin ja romantiikan rakentajina. Ohjaajan esittämä mummo on yhdistäjänä kaiken yllä. Myös esityksen lapset ovat löytäneet ilmaisuunsa vaikuttavia elementtejä.

Muistojen kotipiha ei välty hetkittäin ylipaatoksellisuudelta, liian tietoiselta yleisön tunteellistamiselta eikä yltiöpositiivisuudelta. Mutta näkökulman valinnalla haluttaneen meitä valistaa toistemme rakastamisen, rohkaisemisen, yhteen hiilen puhaltamisen merkityksestä vaikeina aikoina. Yhteiset arvot pitävät yhteisön koossa. Se on näytelmän teema. Ajankohtainen myös juuri nyt.

Karjalanmurteel hyö haastaat niin hupasast, ett jo siit tullee ilosel mielel, ja muutenkin tätä koko perheelle suositeltavaa esitystä voi pitää kesän ehdottomana huippuna, jonka vertaista harvoin – jos koskaan – olen menneinä vuosikymmeninä kokenut. Peräti 36 laulun tunnelmissa riittää sulatettavaa vielä syys- ja talvi-iltojen harmaisiin hetkiinkin.

Muistojen kotipihalla paistaa aurinko murhepilvienkin keskellä ja käki kukkuu ikuista onnea meille kaikille!

Käsikirjoitus: Sanna Häkkinen. Ohjaus, sovitus, lavastus: Tarja Pyhähuhta. Musiikki: Sami Ruutiainen. Koreografiat: Tuija Nikkilä. Puvut: Seija Kiuru, Iida Silvennoinen. Kampaukset: Marja Rinne. Rooleissa: Marko Maunuksela, Mimmi Rantala, Elina Karjalainen, Esa Kääriäinen, Joonas Kääriäinen, Jasmin Manninen, Titta Maunuksela, Aapo Oranen, Miia Palvimo, Ritva Parviainen, Helmi Pietarinen, Jere Pietarinen, Tarja Pyhähuhta, Minttu Tamski, Tatu Tuominen.