Terhi Rannela - Jäämeri, jäähyväiset ja minä

TERHI RANNELA

Jäämeri, jäähyväiset ja minä

Otava 2010. 215 s.
Terhi Rannelan kirjassa on surua ja iloa mutta ennen kaikkea roppakaupalla positiivista otetta elämään.

Päähenkilö, 17-vuotias Ilari on vammautunut pahasti autokolarissa neljätoista vuotta sitten. Selkäydinvamman vuoksi Ilari liikkuu pyörätuolillaan, jonka hän nimennyt Apolloksi. Netissä Ilari on tavannut mukavan tytön Hetan, joka asuu pohjoisessa Kilpisjärvellä.

Ilari, hänen veljensä Valtteri sekä ystävykset Kerttu ja Mira toteuttavat suunnitelmansa ja lähtevät roadtripille pohjoiseen. Matkan tarkoituksena on paitsi kiertää Suomen Lappia ja Pohjois-Norjaa tavata myös Ilarin nettituttavuus ja Kertun isä.

Koko matkan ajan nuoret pitävät matkapäiväkirjaa, johon he vuorotellen kirjoittavat kokemuksistaan ja tunteistaan. Ilari on korviaan myöten rakastunut Hetaan, vaikka ei ole koskaan tyttöä nähnytkään. Sitäkin tulisempia ovat olleet ne lukuisat viestit, joita nuoret ovat toisilleen lähettäneet.

Ilman kommelluksia, riitoja ja rahapulaa pitkä matka ei onnistu. Nuoret joutuvat kiperiinkin tilanteisiin. Ilari ei ole kertonut Hetalle vammastaan ja siksi häntä jännittää tytön kohtaaminen.

Rannela kirjan henkilökaarti on kiinnostava. Varsinkin Kertun ja Miran suhde osoittaa ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta. Rannelan tyyli käsitellä tyttöjen suhdetta on avoin ja rehellinen. Samoin Ilarin ja Hetan seurustelun jatkuvuuteen hän ottaa realistisen näkökulman, sillä pitkä välimatka tuo siihen omat ongelmansa.

Vaikka Rannelan kirja on hyvin tavanomainen, pidän hänen tavastaan käsitellä ihmisten erilaisuutta ja nuorten ihmisten positiivista asennetta. Kerronnallisesti tiiviissä kirjassa ei jaaritella vaan mennään vauhdikkaasti eteenpäin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.