The Conjuring – Kirottu

The Conjuring – Kirottu pelaa kauhuelokuvan perinteillä verraten pelottavasti. Katsojaa piinataan narahtelevilla ovilla, pimeillä huoneilla, demonien näkymättömällä läsnäololla ja manaajilla samaan tyyliin kuin 1970-luvun kauhuelokuvissa. Mukana ei ole trendikästä mässäilyä erikoistehosteilla, verellä ja ruumiinkappaleilla, mikä on piristävää.

Kirottu on ollut menestys Yhdysvalloissa. Se saattaa johtua osin siitä, että tarina sopii niin skeptikoille kuin konservatiiviselle kristitylle yleisölle. Elokuvan käsikirjoittajat Chad ja Carey Hayes eivät ole haastatteluissa peitelleet uskonnollista vakaumustaan ja uskoaan henkimaailman olioihin. Yrittävätkö he kenties pelotella katsojatkin Herran paimeniksi?

No, viis kirjoittajien motiiveista. Kirottu on perustuvinaan tositapahtumiin, mikä tarkoittaa ainakin sitä, että Perronien perhe oli oikeasti olemassa, samoin Ed ja Lorraine Warren.

Perronit muuttivat vuonna 1971 Rhone Islandille ja väittivät uutta kotiaan kirotuksi. Warrenit, jotka olivat kiihkokristittyjä ja jonkinlaisia itseoppineita manaajia, tulivat hätiin. Pariskunta pongahti julkisuuteen 70-luvulla, kun Manaaja-elokuva nosti paranormaalit ilmiöt puheenaiheeksi. Kaksikko sotkeentui myös tapaukseen, josta kerrotaan Amityville Horror -elokuvassa (2005).

Kirottu-elokuvassa paha henki piinaa tyttäriä ja äitiä (Lili Taylor). Tarina on mahdollista tulkita naisvihamieliseksi, jos sen jaksaa niin vakavasti ottaa.

Ohjaaja James Wan malttaa tihentää ahdistusta huolellisesti.

Näyttelijätkään eivät ole hullumpia.

Tyylilaji: Kauhu. K16. (Kuvapalatsi)

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.