The Happening

HAPPENING

Kenellekään elämästä kiinnostuneelle ei liene uutinen, että pölyttäjät ovat maailmasta laajamittaisesti kadonneet. Nykyään ylisiistien pihojen sijaan suositellaankin istutettavaksi pörriäisiä suosivia kasveja ja taimitarhassa neuvotaan kädestä pitäen, kuinka tomaatin taimet pölyttäjien puuttuessa pölytetään, hellästi ravisuttelemalla.

Käsikirjoittaja-ohjaaja M. Night Shyalaman ( Kuudes aisti, Signs) on tarttunut Happening elokuvassaan tähän supermielenkiintoiseen aiheeseen: luonto toimii aivan eri mitassa ja laajuudessa kuin mitä ihminen voi käsittää. Kun luonto reagoi, vaikutukset ovat valtaisat ja ihmisen kannalta tuhoisat. Siinä onkin idea, mutta Shyalamanin toteutus kiitää pää edellä pusikkoon.

Happening alkaa ilman selittelyjä. Eräänä aamuna New Yorkin Keskuspuiston pensaikossa kahahtaa tuuli, lehdet havisevat ja ihmiset tappavat itsensä niille sijoilleen. Luonnontieteiden opettaja Elliot Moore ( Mark Wahlberg) on juuri pohtimassa mehiläisten joukkokatoa, kun kaupungin väkeä kehotetaan siirtymään muualle. Elliot lähtee matkaan vaimonsa Alman ( Zooey Deschanel), tämän veljen Julianin ( John Leguizamo) ja veljen tyttären Jessin ( Ashlyn Sanchez) kanssa. Matka keskeytyy keskelle ei mitään, kun paljastuu, että itsemurhaepidemia on levinnyt kulovalkean tavoin kaikkialle Yhdysvaltojen itäosiin.

Tähän asti Shyalamanilla olisi vielä pieni mahdollisuus kääntää kokka kohti draamaa, jossa ihmisten persoonalliset ominaisuudet ja reagointitavat toisivat jännitystä valkokankaalle. Mutta valitettavasti ohjaajan käsi takertuu paskaan. Mainiot sivuhenkilöt, kuten hermostunut matemaatikkoveli, sympaattisesti karsastava puutarhuri ( Frank Collison) sekä satunnainen sotamies ( Jeremy Strong) heivataan nopeasti yli laidan, jotta pääpari saadaan kiitämään heinikossa pakoon murhaavaa siitepölyä - ja löytämään toisensa uudelleen.

Pääpari Mark Wahlberg ja Zooey Deschanel ovat vallan sopivia nuoreksi, aikalailla pihalla olevaksi pariskunnaksi.

Elliot on ostanut ensitreffeillä Almalleen sormuksen, joka vaihtaa väriä tunteiden mukaan. Molemmat ovatkin jo unohtaneet, mikä olikaan rakkauden väri; paitsi erkaantuneita luonnosta, ihmiset ovat vieraantuneita omista tunteistaankin.

Tällainen mukatiedostavuus - puutarhurin perusamerikkalainen talo, maasturi ja niiden takana töröttävät ydinvoimalapiiput - ovat enemmänkin rasite kuin lisäarvo perustyperässä kauhuleffassa, jonka pääidea on miljoona eri tapaa ottaa itsensä päiviltä.

PAULIINA SIEKKINEN