The Rasmus – The Rasmus

The Rasmus jatkaa seitsemännellä studioalbumillaan hyväksi havaittua linjaansa. Levyn kymmenen tummanpuhuvan pop-kappaleen seasta löytyy monta taattua radiohittia. Päällimmäiseksi mielikuvaksi useamman kuuntelukerran jälkeen jää kuitenkin albumin mitäänsanomattomuus.

Levy ei hetkauta oikein suuntaan eikä toiseen. Siloitellun radiorockin toivoisi edes ärsyttävän, mutta koko paketti tulee ohitettua olankohautuksella. Tähtiä olisi pamahtanut saman tien yksi enemmän, jos edes yhden biisin kertosäe olisi sellainen korvamato, joka saa raivon partaalle. Tällaisenaan bändin nimeä kantava teos ei ole juuri muuta kuin musiikkia ihmisille, jotka eivät oikeastaan edes välitä kuunnella musiikkia. Se on täydellistä tapettia radiokanavien juontajien turhanpäiväisten höpötysten väliin ja kuin luotu taustalle aamuruuhkaan tai punttisalille.

Goottivaikutteet on tällä levyllä onneksi unohdettu, mutta miksi kanteen on isketty vain laulaja Lauri Ylösen mököttävät kasvot? Hänen soololevynsähän ehti ilmestyä jo viime vuonna.

Aki Lehti

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.