The Sixties Collection

Milos Forman. The Sixties Collection.
Futurefilm 2009.
Tsekkiohjaaja Milos Formanin (s. 1932) kahden episodin elokuvassa Koelaulu (1963) on nähtävissä se yksilöllisyyttä todentava, suora ja spontaani kasvoja etsivä ja taltioiva kameraliike, joka sittemmin oli hänen ilmaisunsa leimallinen piirre. Formanin elokuvat Musta Pekka (1964), Vaaleaverikön rakkaus (1965) ja Palaa, palaa (1967), merkitsivät tsekin uuden aallon kansainvälistä läpimurtoa.

Formanin varhaiskauden selkeä kehityskaari on nyt nähtävissä hänen elokuvistaan julkaistussa dvd-boksissa, jossa on myös mielenkiintoinen dokumentti Formanin ohjaajan urasta, hänen tiestään avantgardesta tsekkiohjaajasta Hollywoodin menestyselokuvien tekijäksi.

Varhaistöissään Forman asetti oman sukupolvensa keskeisenä edustajana tavoitteekseen kuvata ihmisten yksilöllisiä ominaisuuksia vallitsevan kommunistisen ideologian stereotypioiden sijaan. Irtautuminen sosialistisen realismin kahleista merkitsi arkipäivän dramaturgian uudenlaista haltuunottoa. Intiimein Formanin tuon ajan töistä on Vaaleaverikön rakkaus, tehtaan tytön eroottinen muotokuva.

Koelaulussa on kaksi episodia, joissa havainnoidaan arjen heijastumia kasvojen ja katseiden tasolla. Ensimmäisessä kuvataan kahden perinteisen vaskiorkesterin harjoituksia kansallista kilpailua varten. Toisessa episodissa seurataan koelaulutilaisuutta, jossa lähinnä nuorehkot naiset yrittävät esittää muodikkaita pop-sävelmiä.

Nuorisokulttuurin aalto on ajamassa jo vaskimusiikin ja puistokonserttien ohi. Twist on päivän sana, nuorison vaihtoehtoinen tapa olla olemassa.

Ruotsalaisohjaaja Roy Andersson on maininnut Formanin töistä erityisesti Musta Pekka -elokuvan vaikuttaneen hänen omaan kerrontaansa. Musta Pekka -elokuvan kerronnallinen vapautuneisuus, ellepsien satiirinen osuvuus ja taito syventää arkipäiväisyyden draamaa dokumentaarisuuden suuntaan onkin 60-luvun elokuvan luovinta ja kestävintä perintöä.

Keskeisin kerronnallinen ominaisuus Formanin tsekkikauden töissä koskee dokumentaarisen kuvaustavan syvyyttä, ihmisten olemisen tasojen ja reaktioiden kuvaamisen ehdotonta paljautta. Inhimillinen tunne ei missään vaiheessa peity tai häviä tyystin satiiristen tapahtumien alle, niin luotettavalla tavalla ihmiset on tavoitettu intiimeissä lähikuvissa.