The Surftones CfA2

Bändi, joka yllättää soittamalla kursailematonta progressiivista ja synteettissävytteistä instrumentaalijytää nykyaikana, ei voi pudota kovin kauas 1970-luvun todellisten saksalaisten kosmische music -mestareiden kasvattamasta puusta. The Surftonesin Keski-Suomen maaperään mätkähtäneen sukkulan miehistö koostuu viidestä pseudonyymiensä taakse kätkeytyvästä äänitieteilijästä, joiden kirjavaa osaamista salaperäisesti nimetty yhtyeen kuudes studioalbumi CfA2 edustaa.

Vuodesta 1996 Jyväskylässä toiminut orkesteri on antanut tyylinsä ajautua vuosien saatossa konventionaalisesta surf rockista kohti avaruudellisempia tasoja. Tuoreimman hengentuotteen keskiössä ovat hyvällä maulla rakennettu sähköinen soundi, tanakka komppisektio sekä herkullinen saksofonityöskentely.

Bändin ehdoton valtti on elokuvallinen ja mukaansatempaava groove. Kappaleiden teemat saavat kehittyä rauhassa ja jokainen albumin kahdeksasta raidasta tarjoaa omat lavasteensa pääosissa toimivien elementtien erilaisille esiintymisille. Vaikka liitoskohdat vuosikymmenten takaisiin pioneereihin ovat selkeästi läsnä, ei viisikko jumittele menneisyyden mustavalkoisessa mahtipontisuudessa, vaan käyttää perinnetuntemusta viittaustyylinään postmodernin nerokkaasti.

Näkemyksellisesti sekvensoidut sytkytykset sopivat valtavirrasta hieman poikkeavamman elektronisen musiikin ystäville ja tuovat äänimaailmoihin ambientille ominaisia syvyysvaikutelmia. Esimerkiksi sopii Warp Recordsin 90-luvun kevyempien tuotosten kaltaisissa vesissä uiskenteleva The System oudon rauhallisine rytmeineen.

Sitä seuraava kolmiosainen eepos Celestial Journey summaa levyn pohjimmaisen sisällön yhteen. Rokkaavasti alkava ja kieputtava syntetisaattorikuvio hakeutuu hienotunteisen nostatuksen jälkeen kunnolla lentoon. Seitsemään jakautuva rytmi kuulostaa bändin käsittelyssä harvinaisen sulavalinjaiselta eikä turhaan rypistelyyn sorruta harmoniapuolellakaan. Jännite kasvaa luontevasti ja purkautuu antaen tilaa saksofonille. Törkyisen bassosoundin johdattelemana kappale jatkuu erinäisten häiriöäänten saattelemana, keräilee hiljalleen lisävirtaa akkuihinsa, oikaisee kurssiaan muutamaan otteeseen, ja kun suunta on selvä, häipyy miehistö tasabiitin myötä kohti kaukaisia tähtisatamia.

Albumin kuuntelijaystävällinen toteutus ja sopivan monisyinen ulosanti suorastaan pakottaa palaamaan yhtyeen musiikin pariin, eikä bändi tarvitse hittikertosäkeitä tai rock-maneereja kuulostaakseen rajulta. Tukevan mutta orgaanisen biitin, mehukkaiden fonisoolojen ja sopivasti varioituvien kappalerakenteiden ystäville levy on välttämätön hankinta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.