Tieto-Finlandian voittajat lähtivät selvittämään, miten Suomen metsillä menee – ja kuva oli yllättävän karu

Suomalainen metsä elää kohtalonhetkiään. Metsistämme valtaosa on talousmetsiä, joissa hakkuut ovat ennätysmäisen suuria. Tätä aihetta käsittelee tämän vuoden Tieto-Finlandian voittanut Metsä meidän jälkeemme (Like).

Pohjoissuomalaisten toimittajien Pekka Juntin, Jenni Räinän, Anna Ruohosen ja valokuvaaja Anssi Jokirannan kirja kysyy, miten nykyinen ja mennyt metsäpolitiikka on metsiin vaikuttanut. Kirjaan on haastateltu niin tutkijoita kuin tavallisia metsän kävijöitä.

Kirja kysyy, riittävätkö pelkät puut tekemään metsän tilanteessa, jossa iso osa metsistä on talouskäytössä.

– Meillä kaikilla tekijöillä on luontoharrastuksia, yksi on kasvanut metsäteollisuusperheessä, lisäksi joukossamme on metsänomistajia. Kirja lähti peruskysymyksestä, että mitä on metsä. Se tuntui olevan niin ristiriidassa sen puheen kanssa, miten julkisuudessa puhutaan suomalaismetsistä ja miten hienosti ne on hoidettu, kuvaa yksi kirjan tekijöistä, Pekka Juntti STT:lle.

Millainen metsä meiltä jää?

Metsistä avautuikin kirjoittajille yllättävän karu kuva. Kirjassa nostetaan esille, miten sotavuosien aikana metsän näkeminen ennen kaikkea talouden resurssina syrjäytti muut näkökulmat.

Nyt suurin osa suomalaisista metsistä on talousmetsää. Luonnontilaista metsää on Suomen maapinta-alasta arviolta enää vain 2,9 prosenttia.

Miksi tällä on väliä? Ainakin siksi, että monilla metsää koskevilla päätöksillä on suoria vaikutuksia esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillintään.

–  Tämä kirja on tehty paitsi luonnon näkökulmasta, myös pienen ihmisen näkökulmasta. Ja jos asiaa katsoo luonnon näkökulmasta, nousee esille aika tiukkaa tavaraa, koska sieltä ei oikeastaan ole hyvää kerrottavaa, Juntti sanoo. Hänen mukaansa viime vuosikymmenien kehitys on vaikuttanut kielteisesti muun muassa suoluontoon, lintuihin ja vanhojen metsien lajeihin.

–  Jos jotakin haluamme muuttaa kestävämmäksi, meidän pitää ymmärtää mitä on pielessä, hän lisää.

"Kuunnelkaa tutkijoita"

Julkisessa keskustelussa metsään, metsäpolitiikkaan ja avohakkuisiin liittyy paljon intohimoja. Monelle suomalaiselle metsä tuo leivän pöytään, mutta on samalla tärkeä rauhoittumisen paikka ja suomalainen kansallissymboli.

– Kun sukelsin aiheeseen ensimmäistä kertaa, sinne oli hukkua. Aloimme lukea asioita ja huomasimme, että sieltä nousee esille aivan keskenään päinvastaisia näkemyksiä. On tehty esimerkiksi paljon metsäalan omaa tarinaa vahvistavaa kirjallisuutta, Juntti kuvaa tekoprosessia.

Juntin mukaan jatkuva kysely ja selvittäminen auttoivat puskemaan eteenpäin. Kirjassa pääsevätkin ääneen tutkijat, jotka oikovat useita metsäkeskustelussa esiintyviä väitteitä. Kuten sitä, onko metsän käyttö bioenergiaksi todella ilmastoteko, tai sitä, miten nopeasti hiilinielut palautuvat hakkuiden jälkeen.

–  Meidän kirjan tekijöiden viesti on, että kuunnelkaa tutkijoita, sanoo kirjan kirjoittajiin kuuluva Anna Ruohonen.

Kirja antaakin ratkaisumalleja siihen, millaista voisi olla kestävä, kaikkia osapuolia hyödyttävä metsänhoito. Sellainen, josta hyötyisivät niin kansantalous kuin elintilasta taisteleva helmipöllö.

Uudet ajatukset nousemassa

Vaikka kirjassa esitetään synkkiäkin väitteitä Suomen metsäteollisuudesta, on siinä myös toivoa, että metsäpolitiikka voi muuttua monia hyödyttäväksi.

–  Se oli lohduttavin asia kirjaprosessin aikana, että melkein kaikki tutkijat ja muut metsän asioista kiinnostuneet nostivat esille, että jotain on tapahtumassa. Sehän on mahtavaa, jos kirja voisi olla osaltaan luomassa parempaa metsänkäyttöä, Juntti sanoo.

Kirja on saanut positiivista palautetta myös metsänomistajilta, sanoo Ruohonen. Uuden sukupolven nousu avaa mahdollisuuksia uudenlaiseen ajatteluun.

–  Monet tuttavistani ovat tulevia metsänomistajia, jotka ovat pian saamassa metsää sukupolvenvaihdoksen myötä. He ovat tajunneet, että eivät tunne omaisuuttaan yhtään ja ovat siksi hankkineet kirjan.

Metsätietoisuuden lisäämisessä kirja tuntuukin yleisön ja Finlandia-raadin näkökulmasta onnistuneen. Kirja nappasi käytännössä kaksi palkintoa.

Ensin sen valitsi voittajaksi taloustieteilijä, tietokirjailija Sixten Korkman. Tämän lisäksi kirja valittiin yleisön suosikiksi tänä vuonna järjestetyssä Finlandia-palkinnon yleisöäänestyksessä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.