Timo Hännikäinen – Hysterian maa. Marko Tapio ja Arktinen hysteria

Kirjailija Marko Tapion (oik. Marko Tapper, 1924–1973) neliosaiseksi suunniteltu, äärimmäisen kunnianhimoinen romaanisarja Arktinen hysteria jäi keskeneräiseksi. Sarjasta ilmestyi vain kaksi osaa, vuosina 1967 ja 1968, joiden jälkeen kirjailijan työkyky alkoi pahasti hiipua alkoholin ja mielenterveysongelmien vuoksi.

Keskeneräisyydestään huolimatta Arktinen hysteria ei ole menettänyt taiteellista merkitystään ja filosofista iskuvoimaansa vuosien varrella. Päinvastoin, Marko Tapion näkemyksen eetillinen ehdottomuus on ajankohtaisempi nyt kuin koskaan.

Tapion kirjallinen kunnianhimo oli aivan poikkeuksellista laatua suomalaisessa kirjallisuudessa.

Arktisen hysterian uutta tulemista on jo odotettu pitkään. Väinö Linnan ”tolstoilaisten romaanien” vastapainona tarvitaan nyt Marko Tapion ”dostojevskilaista näkemystä”, komplisoitua ihmiskuvaa historiasta ja suomalaisesta psyykestä.

Nuoren polven esseistin Timo Hännikäisen esseekirja Hysterian maa analysoi Marko Tapion Arktista hysteriaa perusteellisesti lähiluvun keinoin.

Samalla Hännikäinen tekee kunniaa kirjailijan ainutlaatuiselle näkemykselle lukea Suomen historiaa ja suomalaista psyykeä eräänlaisena individualistisena kamppailulajina ja kirjailijan poikkeuksellisen syvätarkkana taiteellisena visiona.

Arktinen hysteria on keskeneräisenäkin eräänlainen Suomen kirjallisuuden elävä maamerkki ja monumentti. Romaanisarjan psykohistorialliselle näkemykselle on vaikea löytää vertailukohtaa Suomen kirjallisuudesta.

Romaaniteknisesti, kuten Hännikäinen toteaakin, William Faulknerin romaanien vaikutus on suuri, mutta psyykkisen draaman kuvauksena Dostojevskia ei sovi unohtaa.

Arktisen hysterian ensimmäisen osan kertojan, insinööri Harry Björkharryn rakastettu on kommunistityttö Katja, Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen Sonjan kaltainen puhdassydäminen ideaalihahmo.

Arktisessa hysteriassa on monitulkintainen, komplisoitu romaanin rakenne ja varsin haastava moraalinen sisältö: intensiivinen tulkinta Suomen historiasta, yhteiskuntaluokista, kolmesta sodasta, suomalaisesta psyykestä ja romaanikirjallisuuden tehtävästä kuvata näitä piilotajuisia, moraalisia, inhimillisiä tiedostamattomia prosesseja.

Näin Tapion romaani etenee sekä uudenlaisen kansankuvauksen että avantgarden kokeilun tasoilla samanaikaisesti.

Täytyy itse asiassa korostaa vieläkin enemmän kuin Hännikäinen tekee, että kaikki Arktisen hysterian materiaali jäsentyy lopulta romaanimaisen todellisuuskuvan omilla ehdoilla.

Siitäkin huolimatta, että Arktisen hysterian yhteydet todellisuuteen ja tiettyihin realistisiin lähtökohtiin ovat vahvasti olemassa, luennan olisi tapahduttava ”fiktion ehdoilla”.

Timo Hännikäisen kirjalla on omalla tavallaan ”puhdistava” ja uusia polkuja avaava merkitys. On hienoa, että nyt nuoremman polven kirjallisuusihmiset ovat tunnistaneet Marko Tapion perinnön haasteen ja pyrkivät vastaamaan siihen omista lähtökohdistaan käsin tulenpalavalla asiantuntemuksella.

Timo Hännikäinen haastateltavana uutuuskirjastaan Jyväskylän Kirjamessuilla tänään kello 13.30.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.