Timo Sandberg - Dobermanni

TIMO SANDBERG
Dobermanni

Karisto 2010, 304 s.
Timo Sandbergilla on takanaan sellainen elämä, joka voi tuottaa hyvän kirjailijan. Hän lopetti koulunkäynnin kesken, meni metsätöihin, maalariksi ja levysepäksi, toimi sitten Metalliliiton toimitsijana eläkkeelle asti ja sai hoidettavakseen kulttuuriasioita ja lehtijuttujen kirjoittamista.

Siinä ohessa hän on kirjoittanut kymmenkunta romaania. Uusimmat niistä ovat dekkareita ja tapahtuvat siinä poliisipiirissä, johon Järvenpää kuuluu. Päähenkilöinä ovat rikoskomisario Erkki Heittola ja ylikonstaapeli Taru Lund. He ovat työtovereita ja avopari. Perinteisessä rikosromaanissa pitää tapahtua henkirikos. Dobermannissa se tehdään Tuusulassa, jäällä, Krapihovin savusaunan edustalla. Saunonut porukka on ollut ay-liikkeen ja elinkeinoelämän korkeinta johtoa. Leikkisät miehet tekivät hankeen enkelinkuvia.

Paljon jäi tyhjiä pulloja saunakamariin - ja jäälle Metalliliiton tiedotuspäällikön, Hakaniemen Dobermanniksi kutsutun Juhani Torppolan pakkasen kohmettama ruumis.

Ei ole tutkinnanjohtaja Heittolalla jutun kanssa hurraamista, kun epäiltyjen joukko on tuota laatua. Osan poislähtöaika voidaan varmistaa, muttei kaikkien. Osalta oli muisti liuennut viskipaukkujen myötä. Esimiesten vaatimusten paine on suuri: mikä sen todistaa, ettei vainaja kompuroinut itse päähänsä sitä vammaa ja paleltunut pökerryttyään hankeen?

Tilannetta sekoitta vielä se, että seurueen kanssa on käynyt illallisen aikana haastamassa riitaa joukko nuoria luonnonsuojelijoita, jotka on häädetty ulos ravintolasta.

Sandberg kuvaa Dobermannissa poikkeuksellisen monta kertaa sitä, miten miehet haalivat sänkyihinsä naispuolisia työtovereitaan, lohduksi milloin mihinkin vaivaan, ja miltä se milloinkin tuntuu. Vaatii tarkkuutta muistaa, kuka oli kenenkin kaa milloinkin missäkin.

Eikä siinä vielä kaikki: Heittolalla on henkilökohtainen ongelma. Hän käy ainakin kahdesti eturauhastutkimuksessa. Ne kuvataan armottoman yksityiskohtaisesti, eikä yhtään vessareissua jätetä kirjaamatta. Koepaloja napsitaan, mutta tuloksia ei vielä saada.

Tämä realistisuus tuo kerronnan poliisityön arjen tasolle. Sankareilla ei ole tarinassa roolia. Sitkeällä faktojen kokoamisella ja oivaltamisen kyvyllä päästään tulokseen.

Ei tule ehkä iltapäivälehdille mieluisia lööppejä. Mutta selviää, kuka teki, millä ja mitä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.