Tintti ilman seikkailuja

MICHAEL FARR
Tintti & Co.
Suom. Heikki Kaukoranta. Otava 2009, 132 s.
Otavan tuore Tintti-teos on tyylikäs ja värikäs kirja, jota on miellyttävä selailla ja jonka suurien kuvien yksityiskohtia jää tutkimaan.

Mikä on vain kaunis tapa sanoa, että kovin paljon tietosisältöä Michael Farrin teoksessa Tintti & Co. ei ole.

Belgialaisen Hergén (1907-1983) Tintti on niin merkittävä ja rakastettu sarjakuva, että se toki ansaitsee analysoijansa. Tintti & Co. lähestyy aihettaan näkökulmasta, jonka kummallisen epäkielinen otsikko paljastaa: hahmojen kautta. Kirjassa on omat lukunsa kaikille Tintti-sarjakuvien merkittäville hahmoille.

Pitkän linjan Tintti-tutkijaksi Farrin ote aiheeseensa on tällä kertaa auttamattoman ohut. Brittikirjailija keskittyy kertaamaan hahmoista ja niiden taustoista piirteitä, jotka lähes poikkeuksetta on kerrottu paljon perusteellisemmin esimerkiksi Benoit Peetersin Tintin juhlakirjassa (suom. 1988) tai Farrin omassa Tarinoiden todelliset taustat -opuksessa (suom. 2007).

Vain hahmojen esikuvien selvittämisessä Farr menee nyt hieman aiempia teoksia syvemmälle, mutta esimerkiksi tarkkaa hahmojen luonteenpiirteiden analyysia teoksesta on turha etsiä. Harmi, sillä sellainen kirja olisi ollut tätä kiinnostavampi.

Kaikkein merkillisintä on, että Farr käyttää suurimman osan kirjasta sarjakuvaseikkailujen tapahtumien luettelemiseen. Tintti-fani muistaa tietysti tapahtumat ulkoa muutenkin, kun taas satunnaisempi lukija tuskin pääsee tämän kirjan kautta niihin paremmin sisään. Runsaasta kuvituksesta huolimatta kirjasta saa eniten irti lukemalla sitä täydellinen Tintti-albumien kokoelma vierellään.

Vinkki Otavalle: jos Tintti-kirjallisuutta julkaistaan jatkossakin, niin eiköhän seuraavaksi olisi jo alkuperäislähteen, Numa Sadoulin legendaarisen Hergé-haastatteluteoksen Tintin et moi : entretiens avec Hergé (1975) vuoro?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.