Toisen todellisuuden harmaa arki - Jyväskylän Ylioppilasteatteri

JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASTEATTERI

Toisen todellisuuden harmaa arki

Ensi-ilta 31.7.2011 Ilokivessä
Ylioppilasteatterin viikossa toteutettu Toisen todellisuuden harmaa arki on toisiinsa liukenevia ja hajoavia, alati vaihtuvia absurdeja kuvia. Esitys purkaa tekstin painolastia, tarina syntyy jossakin liikkeen ja vaihtuvien kuvien välissä, jos on syntyäkseen.

Toiminnallinen näyttämö on välitila, joka näyttää löyhin merkein asunnolta; on nojatuoli, räsymatto, taulu ja kasvi. Tähän tilaan saavutaan ovesta, jonka takana on höyryä pursuava pihisevä kattila, kuin yliturvonnut maailma. Ovesta kulkee kaksi veristä miestä, kuin aina turpiinsa saaneina.

Näyttämön takana on kuultavien verhojen takana asunto, kuin akvaario, kuva pimeältä kadulta nähtynä. Onko se tämä sama asunto, jonka sisätila repeää auki näyttämöllä vai jonkin toisen maailman kuvajainen, on yhtä mahdollinen kuin yhdentekeväkin kysymys.

Ohjaaja Vesa Vatanen jatkaa Jyväskylän ylioppilasteatterin kanssa mielenkiintoista tutkimusmatkaansa esityksen rakentumisesta; mitä tapahtuu, kun teksti syrjäytetään ja pääosaan nousevat ihmisten ja asioiden suhteet ja suhteettomuudet?

Havaintoja. 1. Jos esitys houkuttaa katsojaa antautumaan esityksen vinkuralle ja ontuvalle kielelle ja hämärille merkeille, on yhtä kiinnostavaa tarkkailla, kuinka antautuneita itse tekijät ovat. Jenni Leppäsen Kukka, elävä kasvi, ja Auli Toikkasen Äiti ovat päättäväisen kirkkaita ja persoonallisia toteutuksia. Tuomas Vaahtoluodon Ex-Petteri ja Janne Moilasen Space-Eversti ovat monimutkaisempia ja epäselvempiä, mutta energisiä ja askarruttavia henkilöitä. Noora Happosen PV(taulu) ja Perttu Lähdesmäen Pomo puolestaan ovat peitteisempiä ja jäykempiä, ehkä hieman esittämisen vangiksi jääviä hahmoja. 2. Huutaminen on vaikeaa, usein ilmaisullisesti köyhää. 3. Kokonaisuus on visuaalisesti hallittu ja kaikessa rujoudessaan kaunis kuin venäläinen elokuva.

Huvittavaa on, että kovin kauas tekstistä pyrkivä ja sijoiltaan menevä esitys toi erityisesti mieleen suomen kielen sijamuodot. Esitys pyörii omassa maailmassaan (sisäolento), jossa osa eturivin katsojista on hyvin inessä (sisäolento). Itse en pääse kärryille (ulkotulento), ja olen siitä suorastaan iloinen.

Teksti: Työryhmä. Ohjaus: Vesa Vatanen. Valot: Perttu Lähdesmäki. Rooleissa: Noora Happonen, Jenni Leppänen/Tessa Horila, Perttu Lähdesmäki, Tuomas Vaahtoluoto, Janne Moilanen, Auli Toikkanen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.