Tony Judt - Huonosti käy maan

TONY JUDT

Huonosti käy maan

Suom. Petri Stenman. Like 2011. 235 s.
Viime vuoden lopulla kuolleen brittiprofessorin Tony Judtin Huonosti käy maan on pakollista luettavaa kaikille, joita piinaa nykymaailman taloudellinen ja kulttuurillinen hahmottomuus.

Intellektuellin selkeä, oppinut ja velvollisuudentuntoinen teos kuvaa ahdinkoamme tarkalla ja ankaralla otteella. Mikä vasemmistoa vaivaa? Mihin palvelujen yksityistäminen perustuu ja mihin se johtaa? Mihin jäivät kulttuurin ja sosiaalisuuden mittaamattomat arvot, kun yhteiskuntapolitiikka muuttui juristeriaksi, identiteettinepotismiksi ja mammonanhaudonnaksi?

Tärkein kysymys on tietysti se, ketä me saamme tästä kaikesta kiittää.

Syyttävä sormi

Syntipukkeja riittää - näin myös Suomessa. Jos ei sympatisoi demareita, luopuu hyvinvointivaltion ihanteista. Jos ei aplodeeraa markkinaliverrystä, katkoo siteensä länsimaisen vaurauden juuriin. Jos kieltäytyy perussuomalaisesta kansalliskarsinasta, hylkää sen uhrauksen, jota sorron yöstä nousseet esivanhempamme kantoivat.

Judt puhuu voimakkaasti sosiaalidemokraattisten ihanteiden puolesta. Hänen syytelistansa kuitenkin yltää poliittisen kentän molempiin ääriin. Yksityistäminen pilasi Britannian rautatiet, jotka bisnesvetoisina aiheuttavat ennätysmäärän julkisia kuluja.

Toisaalta kultaisen 1960-luvun uusvasemmistolainen radikaali vastusti sortokapitalismia "työläisten" ja "kolmannen maailman" nimissä. Samalla hän nautti vapaudesta toteuttaa omaa yksilöidentiteettiään - tavallisesti ostovoiman ja kulutuksen keinoin.

Näin uusliberalismin "artisti maksaa" -kleptokapitalismi kukkii samalla tunkiolla kuin "uuden vasemmiston" individualistinen marxismi, tuo vaurauden ajan aatteellinen epäsynty, jonka itsekeskeisyyden evankeliumia vielä nykyvasemmistokin joutuu tulkitsemaan - ja josta sitä yhä aiheettomasti syytellään.

Kuopassa siis ollaan, Judt toteaa, puoluekannasta riippumatta. Matka ylös saattaa olla yhtä pitkä kuin alas kuljettu matka, kuten Gallen-Kallela ja kumppanit sata vuotta sitten julistivat - siinä "mäki maksaa velkansa".

Synkästi soivasta nimestään huolimatta Huonosti käy maan on jämäkällä tavalla toiveikas kirja. Judt korostaa, että talousjargonin ja pääomadiktatuurin kellahduksen jälkeen länsi kaipaa sosiaalisia arvoja, eettisesti valistunutta keskustelua ja yleisen hyvinvoinnin edistämistä.

Alamäkeä on turha voivotella; onhan asian ydin sen muuttaminen ylämäeksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.