Trans - sukupuolen muunnelmia - Tiia Aarnipuu

TIIA AARNIPUU Trans - sukupuolen muunnelmia Like 2008, 266 s.

Kun vauva syntyy, hänelle määritellään heti sukupuoli. Aina tämä ei ole mahdollista, koska intersukupuolisten ihmisten anatomia ei ole yksiselitteisesti tytön eikä pojan. Sukurauhasten, kromosomien ja hormonien sukupuolipiirteet eivät aina näy päälle, ja variaatioiden mahdollisuus on suuri.

Kun ilmiöön lisätään ihmisen psyyke, halu kokea ja ilmaista sukupuolisuutta minäkuvan osana, sukupuolen muunnelmia rajoittaa vain mielikuvitus. Tiia Aarnipuu selvittelee tätä monikirjoista vyyhteä kirjassaan Trans - sukupuolen muunnelmia.

Erilaisuus on pelottavaa

Alkuliite "trans" tarkoittaa yli ja toiselle puolelle. Aarnipuun kirjassa trans viittaa monenlaisiin sukupuolirajan ylityksiin. Ylitettävän rajan paikka löytyy helposti. Kulttuurimme lepää kaksinapaisen, naiselle ja miehelle varatun normisukupuolisuuden varassa. Perusroolijako vaikuttaa kaikkeen yhteiskunnassa.

Sukupuolilinnakkeita pönkitetään monin tavoin. Kun miehet paisuttavat lihaksiaan anabolisilla steroideilla ja naiset täydellistyvät silikonilla, voi kysyä, pakeneeko "todellinen" mieheys ja naiseus luonnollista ihmistä vai onko se illuusio.

Kautta historian on jouduttu ottamaan kantaa anatomialtaan epäselviin ihmisiin, haluun ristiinpukeutua vastakkaisen sukupuolen tyyliin ja haluun muuntua fyysisesti siihen sukupuoleen, joka vastaa psyykkistä ja sosiaalista minäkuvaa. Kirurgiset ja hormonaaliset toimenpiteet ovat olleet toden teolla saatavissa 1900-luvun puolenvälin tienoilta alkaen.

Lokeroinnin pakottava tarve

Aarnipuun teos on tietokirja, mutta ei tieteellinen esitys. Rivien välistä vilahtelevat identiteetti-teoreetikko Judith Butler ja hänen työlleen pontta antanut Michel Foucault. Butlerin mukaan sukupuolisuudessa on kyse performatiivisista teoista, esityksellisistä tyyleistä ja konventionaalisista sopimuksista. Normiesityksistä saadaan vallan väline, jolloin poikkeaviin esityksiin kohdistuu kontrolli ja kurinpito.

Myös Aarnipuu näyttää sukupuolen moninaisuuden suhteen normiodotuksiin konfliktina. Ihmisten tarve lokeroida toisensa on valtava. On tärkeää, että satunnaisen ohikulkijan sukupuolen ehtii määritellä. Tässä näen perustoiston, jonka ensimmäinen näytös esitetään synnytyssalissa.

Ongelma on katsojan, mutta se siirretään katsottavan kannettavaksi. Aarnipuu puhuu intersukupuolisten puolesta, joille on tehty sukupuolta selventäviä leikkauksia jo vauvana. Transsukupuoliset puolestaan haluaisivat usein aikuisella iällä minäkuvaansa vastaavan ruumiin - ja usein he sen saavatkin, mutta sitä edeltää tarkka psykiatrinen tutkinta ja heidän asiaansa pidetään psykiatrisena häiriönä.

Sukupuolesta voi kirjoittaa viittaamatta juuri lainkaan seksuaalisiin suuntautumisiin. Yksilön sukupuolesta ei voi päätellä hänen seksuaalista suuntautumistaan. Kyseessä on kaksi erillistä asiaa ja tämän Aarnipuu tuo selkeästi esiin.

HELENA MIETTINEN

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.